Neljäs kerta avasi ovet oh­jaa­ja­opin­toi­hin – Teat­te­ri­kor­kea­kou­lun pää­sy­ko­keet vä­li­kar­sin­toi­neen vaa­ti­vat kovaa pai­neen­sie­to­ky­kyä

Oulun teatterin näyttelijä Mikko Korsulainen pääsi unelmaansa kohti, ohjaajan maisteriopintoihin Taideyliopistoon. Oulun teatterissa tie nousi välillä pystyyn ohjaustöiden osalta. – Pikku hiljaa alan viisikymppisenä sanoa ääneen, mitä oikeasti haluan. Nyt on minun hetkeni, hän toteaa.

Mikko Korsulainen päätti tulla Oulun kaupunginteatteriin näyttelijäksi kahdeksi vuodeksi 1997. Aikaa hurahtikin 22 vuotta. Korsulaisen voi vielä nähdä Pohjoisesta tulee -esityksissä Oulussa syksyn aikana, vaikka ohjaajan maisteriopinnot Teatterikorkeakoulussa ovat jo alkaneet.
Mikko Korsulainen päätti tulla Oulun kaupunginteatteriin näyttelijäksi kahdeksi vuodeksi 1997. Aikaa hurahtikin 22 vuotta. Korsulaisen voi vielä nähdä Pohjoisesta tulee -esityksissä Oulussa syksyn aikana, vaikka ohjaajan maisteriopinnot Teatterikorkeakoulussa ovat jo alkaneet.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Mikko Korsulainen pääsi tiukan seulan läpi ohjaajan maisteriopintoihin Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun. Näyttelijäksi hän valmistui samasta koulusta jo 1996, mutta lämpesi koko ajan myös ohjaamiselle.

– Pohdin jo silloin jopa linjan vaihtoa, hän kertoo.

Korsulainen on ohjannut Oulussa jo paljon ja monenlaista. Viimeksi kaksi Lasse-Maijan etsivätoimistoa Oulun teatteriin ja oopperan Prinsessa ja villijoutsenet Oulun musiikkijuhlille.

– Näen sen ison kuvion. Olen kulkenut tosi pitkän tien. Olen ehkä pikkuisen pitänyt kynttilää vakan alla. Siksi olen niin onnellinen, että unelma nyt toteutuu koulutuksen kautta.

Varomisen syyt ovat henkilöhistoriallisia, hän toteaa. On pitänyt oppia pitämään muiden tarpeista huolta ennen omiaan.

– Pikku hiljaa olen alkanut sanoa ääneen, mitä oikeasti haluan, ja tehdä päätöksiä sen pohjalta. Tämä matka on ollut tietoiseksi tulemista omasta itsestään ja omista syvimmistä tarpeistaan. Nyt on minun hetkeni. Mikko, älä näpertele! Korsulainen komentaa itseään.

Välikarsinnoissa kuin ase ohimolla

Teatterikorkeakoulun ovet ovat tiukat. Ohjaajan maisteriopintoihin pääsi sisään ainoastaan Mikko Korsulainen, vaikka hakijoita oli 15. Ainoastaan kolme heistä kutsuttiin ennakkotehtävien perusteella pääsykokeisiin.

– Toisen vaiheen jälkeen kaksi muuta karsiutui. Kolmannen ja neljännen vaiheen – eli viisi päivää – olin ainoana maisterihakijana kokeissa jäljellä, hän kertoo.

Ohjaustehtävät ovat pääasiassa yksilötehtäviä, osa ryhmätöitä.

– Silloin työskenneltiin kandidaattihakijoiden kanssa yhdessä. Välillä ohjattavana on ammattinäyttelijöitä, välillä muu ryhmä toimii "marsuina".

Lisäksi nelivaiheisiin pääsykokeisiin kuuluu useita välikarsintoja.

– Koko ajan on ase ohimolla. Se vaatii hirveää paineensietokykyä.

Pääsykokeen viimeinen ohjaustehtävä oli Anja Hillingin teos Surun musta eläin.

– Valintaraati haluaa nähdä läpi kokeiden, kuinka hakijan oma ajattelu konkretisoituu näyttämölle. Tässä puolen tunnin mittaisessa ohjaustehtävässä pyysin ammattinäyttelijöiltä etukäteen anteeksi, että nyt on tulossa niin tiheä ja monikerroksinen kohtaus, että tulette tuntemaan itsenne marioneteiksi. Olen pahoillani, minä vaan haluan saada tämän kaiken nyt näkyväksi.

Tie on välillä noussut pystyyn

Mikko Korsulaisen ensimmäinen ohjaus Oulun teatterissa oli Vänmannin valintaan kuulunut liiketeatteriesitys Job Automation Group 2002. Sitten naapuri Minna Kuusisto bongasi Korsulaisen ohjaamaan farssin Linjat kuumina.

– Poikani Niilo leikki Kuusiston Minnan samanikäisen Jonaksen kanssa hiekkalaatikolla, kun Minna tuli kysymään, kiinnostaisiko ohjaaminen Oulun Työväen Näyttämölle.

Oulun teatterin sisällä kiinnitettynä näyttelijänä ohjaustöistä on pitänyt taistella. Tie on välillä noussut pystyyn.

– Nyt saan tehdä sitä, mihin tunnen suurinta intohimoa, Korsulainen hymyilee.

– Minulla on aika vahva kokemus repertuaariteatterissa työskentelystä, tekstilähtöisen teatterin tekemisestä. Aion opinnoissani keskittyä kaikkeen uuteen: nykyteatterin keinoihin, soveltavan teatterin mahdollisuuksiin, ritualistiseen teatteriin.

Onko ohjaaja edelleen teoksen auteur, vai onko teatteri muuttunut?

– Koulussa korostetaan tänä päivänä dialogisuutta, taiteidenvälisyyttä, moniäänisyyttä ja vuorovaikutustaitoja. Sieltä tulee vahvoja dramaturgi-ohjaaja -työpareja, jotka ovat jo kouluaikana hitsautuneet hyvin yhteen. Se kollegiaalisuus, joka koulutuksen aikana syntyy, kantaa todennäköisesti läpi koko elämän.

Moniäänisyys puuttunut ohjelmistosuunnittelusta

Korsulainen mielestä Oulun teatteri voisi asettaa standardinsa paljon korkeammalle ohjelmistosuunnittelussa, saavutettavuudessa, dialogisuudessa talon sisällä sekä ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

– Se suuri kysymys on, miksi tätä tehdään? Ohjelmistosuunnittelusta on puuttunut moniäänisyys. Taiteellinen ajattelu ja suunnittelu on kapeutunut, henkilöitynyt liikaa. Tänä päivänä teatterinjohtajan tehtävä on olla työyhteisölle ja taiteilijajoukolle mahdollistaja, jotta luova potentiaali saadaan täysimääräisesti käyttöön.

Korsulainen sanoo ihailevansa Mika Myllyahon tapaa johtaa Kansallisteatteria.

– Se talo on puhjennut kukkaan. Kansallisteatterissa taide on moniäänistä ja kurkottaa moneen suuntaan. Tiedän, että siellä taiteellinen henkilökunta saa ääntään kuuluville ja ideoitaan läpi. Toivon ja uskon, että sitä kohti myös Oulun teatteri on menossa.

Isä ja poika, Mikko Korsulainen ja Niilo lähtivät yhtä aikaa Helsinkiin muuttokuormalla Oulusta. Niilo Korsulainen aloittaa tänä syksynä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa.

– Reput selkään ja menoksi.

Kuka?

Mikko Korsulainen

Teatteriohjaaja, näyttelijä. Syntynyt 1968 Kajaanissa. Muutti juuri Oulusta Helsinkiin.

Perheeseen kuuluu aikuinen poika, Niilo.

Opinnot Teatteritaiteen maisteri näyttelijäntyön koulutusohjelma Teatterikorkeakoulu 1992–1996. Aloittaa 2-vuotiset ohjauksen maisteriopinnot tänä syksynä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa.

Kiinnitettynä Oulun teatterissa vuodesta 1999.

Useita ohjauksia Oulun teatterissa mm. Lasse-Maijan etsivätoimisto, hotellin arvoitus 2017, Lasse-Maijan etsivätoimisto, timanttien arvoitus 2016, Keinulauta 2014, Viiru ja Pesonen 2011. Jessika – vapaana syntynyt 2010.

Farsseja Oulun Työväen Näyttämöllä: Yksi mies, kaksi pomoa 2016, Teetä vaikka väkisin! 2014, Ranskalainen pyjama 2013, Tom, Dick ja Harry 2007, Raksilan iloiset rouvat 2007.

Muita ohjaustöitä Prinsessa ja villijoutsenet -ooppera 2017, Sotalapsi 2015.

Luottamustoimet JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen ohjelmistotyöryhmän jäsen 2019–2020. Oulun teatterin taiteellisen ohjausryhmän jäsen 2019.