Oulun teatterin pukujen fantasiamaailmassa katoaa kaamosajan harmaus. Ompelimo pursuaa kultaa, keltaista, taivaansinistä ja vanhaa punaista. Melkein valmiita luomuksia, pukuluonnoksia, ompelukoneen vaimeaa säkätystä ja värikkäitä lankarullia.
Sovitushuoneen peilin edessä seisoo näyttelijä Elina Saarela, joka esittää Violaa ja ”Thomas Kentiä” näytelmässä Rakastunut Shakespeare. Pukusuunnittelija Pasi Räbinä ja apulaispuvustonhoitaja Arja Lehto istuttavat hänen näyttämöpukuunsa toista hihaa.
– Viola on tanssiaisillan tähti, Räbinä mairittelee.
– Hänen tanssiaispukunsa on väriltään kultaa ja mandariinia. Alla on korsetti, krinoliini ja lantiomakkara, joka korostaa lantiota ja kaventaa uuman. Ilman alapuvun muotokieltä ei synny päällipuvun veistoksellisuutta, pukusuunnittelija esittelee.
Räbinä kertoo rakastavansa tyylikausia.
– Ovathan ne suunnittelijalle jo lähtökohdaltaan herkullisia. Renessanssi on muotokieleltään charmikasta ja hienostunutta, tyylikkään eleganttia. Se ei ole niin räiskyvän runsasta ja pröystäilevää kuin rokokoo, hän vertaa.
Helmikuun alussa Oulun teatterissa ensi-iltansa saava näytelmä Rakastunut Shakespeare sijoittuu 1500-luvun lopun Lontooseen. Nuori lupaus Will Shakespeare kirjoittaa uutta näytelmää, mutta luovuus on hukassa. Näytelmällä on vasta vain nimi: Romeo.
Aatelisneito Viola ihailee nuorta kirjailijaa ja unelmoi roolista uudessa komediassa, mutta laki estää naisten pääsyn näyttämölle. Siispä Viola päättää esiintyä miehenä.
Naisten ja miesten näyttämöpukuja varten Räbinä on tutkinut renessanssin ajankuvaa, Shakespeare Companyn esityskuvia, ylhäisön muotokuvia ja muita maalauksia. Säätyjako oli tuolloin jyrkkä.
Työhuoneen seinälle kiinnitetyissä kuvissa näkyy variaatioita kuningattarien valtavista myllynkivikauluksista.
– Monesti vähän ärsyttää, kun puhutaan elokuvasta pukudraamana, Räbinä sanoo.
– Ei ole järkeä kopioida epookkia. Lopputulos on vain jäljennös, pukuhistoriaa. Puvun täytyy olla elävä. Sen takia tarvitaan tietynlainen vääntö ja oma tulkinta. Puvut täytyy aina suhteuttaa esityksen maailmaan. Tyyli on myös sisältöä.
Puvun toteutus ja käsityön merkitys ovat Räbinälle entistä tärkeämpiä.
– Minulla on tällainen motto: Mitä kirkkaampana sisältö, sen skarpimpi toteutus. Ompelimo on harvoja työpaikkoja, jossa tehdään käsillä niin monenlaista.
Taiteellisen suunnittelun jälkeen alkaa tekninen suunnittelu.
– Pukuluonnokset käydään läpi puvustonhoitaja Annukka Vallan ja apulaispuvustonhoitaja Arja Lehdon kanssa. Puku ikään kuin konkretisoidaan käytännön tasolle: miten se kaavoitetaan ja leikataan, mitä välineitä ja erityisosaamista tarvitaan. Sanoisin, että jokaiseen produktioon tarvitaan omanlainen toteutustapa, jota ompelijat vielä jatkavat.
Materiaalit ovat usein hyvin erikoisia, Räbinä paljastaa.
– Olemme tehneet Tuula Väänäsen Kuningattarelle, Violalle ja naistanssijoille korsetit. Korsetit jäykistetään metalliluulla ja krinoliinit kellonjousella, että pönkkähameista tulee vieterimäisiä.
Rakastuneessa Shakespearessa on 28 roolia.
– Yhdessä puvussa voi olla sata detaljia, Räbinä sanoo.
Kultakuvio foliolla hääpukuun
Pukusuunnittelija Pasi Räbinältä ilmestyy keväällä kirja Kauneuden paino, kustantajana Aalto ARTS Books.
– Se on pioneerityö. Kirjassa käydään läpi moderneja kankaanpainannan, maalauksen ja värjäyksen tekniikoita ja työtapoja, Räbinä kertoo.
Noin sataan esitykseen pukuja suunnitellut innovaattori on valmis jakamaan toisille löytöjään, kokemustaan ja osaamistaan.
Hyvä esimerkki Räbinän erityisosaamisesta on Violan hääpuku Rakastunut Shakespeare -näytelmään. Siinä hän käytti foliopainantatekniikkaa. Ensin piti suunnitella kuosi eli printti.
– Maalasin osan kuvioista tekstiililiimalla kankaalle ihan pensselillä. Sitten folio laitettiin päälle ja kangas prässiin. Kuumennus kiinnittää folion kankaaseen. Yllättävän monet eivät tätä tekniikkaa tunne meidän alallakaan, Räbinä kertoo.
– En halunnut hääpuvusta perinteistä valkoista. Sain siihen vaalean kullan sävyn käyttämällä mattapintaista kultafoliolta, joka muistuttaa lehtikultaa.
Räbinä myöntää, että pukusuunnittelu on usein intuitiivista.
– Luonnokset syntyvät yht’äkkiä. Hankittu taustatieto fuusioituu ja konkretisoituu. Ai tämmöinenkö tästä tulikin!