Olli Tiuraniemi, Mari Maasilta ja Raimo Keränen (toim.): Nätti-Jussi - elämä ja tarinat, Lapin yliopisto, 2019, 158 sivua.
Eipä arvannut Karstulassa syntynyt kampurajalka Juho Vihtori Nätti, minkälaista riemumarssia hänen muistonsa kunniaksi marssitaan 2010-luvulla. On tehty lehtijuttuja, kirjoja, näytelmiä, seminaareja ja elokuvia.
1960-luvun alussa kuulin ensimmäiset Nätti-Jussi -tarinat. Myöhemmin sain kuulla, että Nätti-Jussi -tarinoiden takana on todellinen henkilö – tosin äskettäin kuollut. Ihmettelin kovasti, miten mies on voinut olla suunnittelemassa Kemijokea.
Pohjimmiltaan tästä on kysymys myös uudessa tietokirjassa. Legenda ja henkilö ovat kaksi eri asiaa, vaikka ne sivuavat toisiaan. Miten Juho Nätistä tuli tarinoiden legenda?
Jussi oli riski työmies ja valokuvissa hyvin karismaattisen näköinen. Ennen kaikkea Jussi oli kuitenkin erittäin sanavalmis keskustelija ja tarinoiden kertoja. Hän oli älykäs ja kehitti tarinoimisen taidon puolustaessaan itseään kiusaajilta.
Juho Nätille lankesi savotoilla viihdyttäjän osa, koska raskaan työn uuvuttamat miehet tarvitsivat terapeuttista naurua, kuten Pasi Enges kirjassa toteaa.
Nätti-Jussi kertoi ns. valesatuja ja käytti usein tehokeinona sitä, että hän kertoi sattumusten tapahtuneen juuri hänelle. On kuitenkin selvää, ettei Jussi ole itse kertonut kaikkia Nätti-Jussi -tarinoita.
Pasi Enges sanoo, että Nätti-Jussista kertova perinne on monikerroksista. Perinteen ytimessä on Nätin henkilöhistoria, joka voidaan tarkistaa dokumenteista, toinen kerros ovat hänen suustaan lähteneet kertomukset ja kolmas kerros kertomukset, joita on kerrottu Nätti-Jussin nimissä.
Kaikki nämä Nätti-Jussi -tarinat liittyvät metsätyömiesperinteeseen. Sen sijaan kaikkein uloimman nykyhetkenäkin kasvavan kerroksen ainekset ovat jo etäällä savottojen maailmasta ja Nätti-Jussi on sopiva nimi, jonka voi liimata mihin tahansa kertomukseen, sanoo Enges.
Tarinoiden aiheina ovat raha, viina, naiset ja tappelut. Tarinoiden tehokeino on usein liioittelu. Nätti-Jussi esitetään voimiltaan ylivertaisena ja naistenmiehenä. Pälvi Rantala sanoo, että tarinoissa naiselle on jätetty lähinnä kertakäyttöisen, saidan naisen ja eksoottisen kukkasen rooli.
Todellisuuden Nätti-Jussi oli reppu selässä askeltava tukkijätkä, jonka koko omaisuus kulki mukana. Hän yöpyi teiden varsilla olevissa taloissa ja savottakämpillä. Hän teki ahkerasti töitä ruoan ja asunnon eteen. Hän ei ollut koskaan naimisissa.
Vaikka Nätti-Jussin muistotilaisuudessa vuonna 1964 puhui Lapin keisariksi tituleerattu Jarl Sundqvist, ja piispakin kävi tervehtimässä häntä sairasvuoteella, ei Nätti-Jussi ollut eläessään vielä suurmies. Heti kuoleman jälkeen heräsi tarve kerätä talteen Nätti-Jussi -tarinat, joita julkaistiin sitten lehdissä ja kirjoissa.
Myöhemmin muun muassa toimittajat Markku Torkko ja Pentti Harjumaa ovat kantaneet huolta Nätti-Jussista ja metsätyöperinteestä, joka tuli nostaa arvoonsa kuten Mari Maasilta Nätti-Jussin lehtijulkisuudesta toteaa.
Olli Häyrynen selvittää Nätti-Jussin tarinoiden maskuliinisuutta, Tarja Orjasniemi pohtii Jussin suhdetta alkoholiin.
Kirjan ennen julkaisemattomat kuvat ovat kasööri Matti Körkön 1920- ja 1950-luvuilla ottamia. Kirjan taitto ja kuvat ovat laadukkaita.
Teos on oivallinen esimerkki maakunnan ja Lapin yliopiston yhteistyöstä. Se tuo esiin uuden, inhimillisen puolen Nätti-Jussin persoonasta ja Nätti-Jussin legendan ja persoonan välisestä ristiriidasta.
Maakunnallisena ponnistuksena on kerätty kaikki se muistitieto, asiakirjat ja valokuvat, joita Nätti-Jussista suinkin on saatavilla. Tutkijat purkavat oivallisesti myyttiä jätkien jätkästä ja porautuvat siihen, miksi Nätti-Jussista tuli Lapin kuuluisin jätkä.
TAPANI RANTA