”Koko leiristä on sanottava, etteivät Valkeakosken tehtaat millään tavoin ole pyrkineet aikaansaamaan tyydyttäviä olosuhteita, mutta kylläkin käyttämään sotavankeja hyväkseen melkein ilmaisena työvoimana.”
Näin tylyyn arvioon päätyi armeijan päämajan toimistoupseeri, kapteeni Albert Hämäläinen käytyään tarkastusmatkalla Valkeakosken sotavankileirillä hieman ennen joulua 1941.
Hämäläinen tyrmistyi. Tarkastushetkellä paikalla olleista 278 neuvostoliittolaisesta sotavangista noin joka neljäs oli työkyvyttömänä, useita oli hiljattain kuollut ja heikoimpia oli lähetetty muille leireille ja sairaaloihin.
