Metsätalousinsinöörikoulutuksesta se alkoi. Tai siis miehestä. Tai kenties vähän molemmista. Olipa pääsyy mikä tahansa, ajautui 25-vuotias Reetta Paukkunen ennen pitkää metsälle.
”Avopuolison löytyminen oli viimeinen sysäys sille, että päädyin suorittamaan metsästyskortin”, sanoo Paukkunen, joka asuu Oikaraisessa metsästystä harrastavan avopuolisonsa ja metsäkanalintujen perään kovasti olevan pystykor- van kanssa.
Tätä nykyä metsästys, tai eräily kokonaisuudessaan, on Paukkuselle jo miltei elämäntapa. Helposti voisi luulla, että ainoana tavoitteena on saada lautaselle itse pyydettyä riistaa, mutta se on vain pieni osa harrastusta.
Paukkuselle pääasia on luonnossa oleilu, luonnon rauhoittava vaikutus ja koiran harjoittaminen.
”Ei ole mitään parempaa kuin katsoa miten koira nauttii metsässä olosta. Metsästyksen myötä olen oppinut myös enemmän luonnosta”, Paukkunen kuvailee.
Metsästyksen lisäksi hän harrastaa kalastusta, marjastusta ja koiran kanssa juoksemista.
Metsätalousinsinööriksi kouluttautunut ja tällä haavaa kansanedustajan avustajana työskentelevä Paukkunen ehti kiireiden lomassa osallistua Oikaraisen Jyrhämäjärvellä viime viikonloppuna järjestetylle naisten metsästysleirille.
Vaikka eräilykokemusta on kertynyt sekä metsäkanalintujen pyynnistä oman koiran kanssa että jänisten pyynnistä avopuolison, appiukon ja tämän ajokoiran kanssa, haluaa hän kehittää vielä taitojaan.
”Lähdin hakemaan lisää varmuutta aseenkäsittelyyn ja metsästystaitoihin ja tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin,” Paukkunen summaa.
Leirin aikana hän on oppinut oikeat haulikko- ja kivääriammunnan tekniikat.
Myös rovaniemeläinen 33-vuotias Sini Santala lähti leirille metsästämään paitsi siivekkäitä, myös ja ennen kaikkea tiedonmurusia metsästyksen perusteista ja aseenkäsittelystä.
Viime keväänä metsästystutkinnon suorittanut, suomen ja äidinkielen opettajana työskentelevä Santala kokee olevansa pyytäjänä vielä keltanokka.
”Aloittelen pienin askelin. Uskon, että tulevaisuudessa metsästyksestä tulee minulle tapa rentoutua ja irrottautua arjesta. Tällä hetkellä tuntuu, että tärkeämpää minulle on luonnossa liikkuminen kuin saaliin kaataminen,” hän pohtii.
Heti perään hän kuitenkin miettii, miten hienoa olisi saada itse pyydettyä lihaa ruokapöytään.
Idea naisten metsästysleiristä syntyi kesällä haulikkoammuntojen yhteydessä.
”Huomasimme, että on paljon metsästyksestä kiinnostuneita naisia. Päätimme yhdistää Oikaraisen erä- ja kalamiehet ja Sierijärven metsästysseuran ja järjestää leirin,” leirin puheenjohtaja, itsekin innokas eräilijä Johanna Erholz taustoittaa.
Osallistujia ilmaantui parisenkymmentä aina Oulua ja Ristiinaa myöten. Osa heistä suoritti samalla myös metsästystutkinnon sekä hirvi- ja karhuammuntakokeet.
Leirin tärkeintä antia lienee kuitenkin ollut ammattilaisten antama teoriaopetus ja käytännön harjoitukset metsässä.
”Uskon, että moni nainen sai uutta kipinää ja varmuutta metsästykseen sekä mukavan yhteisön tukemaan eräilyä myös jatkossa,” Erholz kiteyttää.