Zimbabwe otti itsenäisyytensä valkoisten pieneltä vähemmistöhallitukselta vuonna 1980. Takana oli sisällissotaa ja sissitaisteluja, sitten saatiin rauhansopimus ja uusi perustuslaki. Olin itse silloin 15-vuotias.
Robert Mugabe oli maamme uusi johtaja, ja itsenäistymisen aikaan hän oli kansallemme vapauttaja. Mugaben ihanteet ja periaatteet lupailivat toivottua muutosta mustalle väestölle, jota oli sorrettu valkoisen vähemmistöhallituksen vallitessa. Me kaikki tuimme Mugaben uutta hallitusta.
Uuden hallinnon rakenteissa alkoi näkyä pientä rakoilua 1980-luvun lopulla. Zimbabwen talous oli periytynyt valkoiselta hallitukselta ja kukoisti yhä, mutta korruptio hiipi hiljalleen järjestelmään.
Mustien vapauttajana tunnetusta Mugabesta tuli diktaattori, joka käytti valtion instituutioita terrorisoimaan zimbabwelaisia ja takertui valtaan 37 vuotta.
Korruptoituminen alkoi ministereistä, jotka kokosivat rikkauksia itselleen julkisia virastoja hyväksi käyttäen. Sukulaisten suosiminen alkoi näkyä hallituksen instituutioissa. Se kylvi epäpätevyyttä hallinnon riveihin. Tuloksena näimme julkisten palvelujen asteittaisen kaatumisen.
Mitä ajattelevat paikalliset uudesta ajasta? Toimittaja Batsirai Chivchanga haastattelee heitä videolla.
Mugaben valtakausi muutti kaiken sen, mikä oli joskus eteläisen Afrikan runsaudensarvi. Zimbabwesta tuli maa, joka tarvitsi kansainvälistä ruoka-apua. Tehtaat, jotka palkkasivat ennen miljoonia työntekijöitä, sulkivat ovensa. Monet zimbabwelaiset jättivät maan, koska työttömyysluvut olivat niin korkeat.
En ollut ainoa, joka ärsyyntyi hallituksen toiminnasta. Useat kyseenalaistivat hallituksen kyvyn kitkeä köyhyyttä, kehittää julkista infrastruktuuria ja palveluita. Mustan enemmistön asuttama maaseutu viheliäisine elinoloineen pysyi samanlaisena kuin se oli ollut itsenäistymisen aikoihin. Tilanne oli sama urbaaneissa kaupunkikunnissa. Minusta tuli murenevan hallituksemme hiljainen kritisoija.
Vuosien kuluessa ongelmia tuli esille jatkuvasti enemmän. Tarvittiin muutos.
Kun muutos vihdoin tapahtui, se tapahtui nopeasti. Siinä vaiheessa Zimbabwe oli jo täysin kyllästynyt Mugaben hallintoon.
Marraskuussa 2017 Mugabe teki viimeisen kohtalokkaan siirtonsa erottaessaan varapresidentti Emmerson Mnangagwan ja koettaessaan keplotella vaimonsa Grace Mugaben jatkamaan hallintoa.
Armeija puuttui peliin, valloitti tärkeitä rakennuksia pääkaupunki Hararessa ja asetti presidentti Mugaben perheineen kotiarestiin. Joitakin tärkeitä poliitikkoja eristettiin.
Kaikki tiesivät heti, että Mnangagwan erottaminen oli Mugaben kohtalokas viimeinen siirto. Armeija ei voinut olla toimimatta ja päästää Mugaben vaimoa jatkamaan dynastiaa.
Kansa ryhtyi osoittamaan mieltään. Sen sijaan, että armeija olisi toppuutellut kansaa, se liittyi mukaan mielenosoituksiin.
Marraskuun 21. päivänä Mugabe erosi tehtävistään. Toivottu muutos oli vihdoin alkanut. Mugaben valtakausi oli ohi.
Katselin televisiosta tiedotustilaisuutta Hararen Holiday Innissä yhdessä sekä paikallisten että ulkomaalaisten journalistien kanssa. Kaikkien kasvoilta heijastui tyrmistys.
Mugabe syöstiin Zanu PF -valtapuolueen johdosta ja varapresidentin erottaminen peruttiin. Mnangagwa nimitettiin takaisin puolueen johtoon.
Villin juhlimisen euforia vallitsi parlamentin ulkopuolella. Uutiset levisivät todella nopeasti maan laidasta laitaan. Koko Zimbabwe oli juhlamielellä. Se tuntui uudelta itsenäisyydeltä.
Mugabe oli pettänyt meidät pahasti.
Ilon, kivun ja helpotuksen kyynelet valuivat pitkin poskiani, kun todella tajusin, mitä oli tapahtumassa. Tunsin, kuinka suuri taakka putosi harteiltani. Olin tuntenut suurta kipua sydämessäni, koska olin nähnyt kaiken sen tuskan, mitä tavalliset zimbabwelaiset kokivat päivittäin.
Mnangagwasta tuli uusi presidentti, ja sen jälkeen maassa on jo tapahtunut monia muutoksia. Suurin muutos on zimbabwelaisten asenteissa.
Ihmiset toivovat, että kaikki Mugabea ympäröivät rikolliset laitettaisiin telkien taakse.
Zimbabwen muutos tapahtui nopeasti ja ilman minkäänlaista verenvuodatusta. Se oli melkein kuin ihme. Vastaus rukouksiimme.
Zimbabwessa on nyt uuden aikakauden alku. Todellinen muutos vie aikaa. Kansa tahtoo antaa uudelle hallitukselle aikaa siivota entisen hallinnon sotkut.
Zimbabwe on maa, jossa on paljon potentiaalia. Kansa toivoo, että korruptio saataisiin kitkettyä, maan talous saataisiin kuntoon, katujen liikennevalot saataisiin toimimaan ja että käteistä saisi jälleen pankeista normaalisti.
Rauha on laskeutunut Zimbabween, mutta tarvitaan kovia toimia, että murentunut hallinto eheytyy ja toimii jälleen. Yhteiskunta on saatava toimimaan. Siihen tarvitsemme myös kansainvälisen yhteisön apua.
Zimbabwen tasavalta
Zimbabwen tasavalta
Pinta-ala 390 000 neliökilometriä.
Sijaitsee eteläisessä Afrikassa.
Pääkaupunki: Harare.
Viralliset kielet: šona, ndebele, englanti.
Asukkaita 13 miljoonaa.
Itsenäistyi alun perin jo vuonna 1965 nimellä Rhodesia.
Vuonna 1980 maan hallinto vaihtui Robert Mugaben johdolla enemmistövaltaan ja vaihtoi nimekseen Zimbabwe.
Robert Mugabe toimi maan presidenttinä 1980–2017.
Zimbabwe pääsi historiankirjoihin vuonna 2008, kun maan hyperinflaatio nousi toiseksi korkeimmaksi maailmassa. Huonon taloustilanteen vuoksi valtio painoi lisää rahaa, ja samalla sen arvo laski.
Pahimmillaan päivittäinen inflaatioluku oli 98 prosenttia. 1990-luvulta vuoteen 2008 inflaatiolukemat nousivat kaikkiaan 79,6 miljardiin prosenttiin.
Lopulta rahan painaminen lopetettiin ja maan valuutaksi otettiin Yhdysvaltojen dollari. Sen jälkeen tilanne on vakautunut.