Vaikka Kemin energian ja veden (Kenve) myyntipäätös oli tiukkaakin tiukempi, en tuntenut voiton riemua. Somessa tuli lunta tupaan, kuten odottaa saattoi. Useimmilla tunnetaso läikkyi yli, mikä on ymmärrettävää. Toinen vaihtoehto, myymättä jättäminen, vain ei vakuuttanut minua, eikä puolta valtuutettuja.
Demokratian kannalta oli hyvä, että pyrittiin hakemaan toinen vaihtoehto. Tulevat kuntavaalit ja Kenven henkilöstön läsnäolo kokouksessa laittoivat varmaan joidenkin puntit tutisemaan.
Käyttötalous on saatu tiukan kulukuurin jälkeen kohtuukuntoon, lähes kaikki kivet piti kääntää jo siihenkin. Eväät oli syöty muunlaiselta päätökseltä, vaikka kikkaviitosia oli haettu myös Kenven työkalupakista. Faktojen pohjalta piti päätöstä perustella itselle ja muille.
Jälkiviisaana voidaan todeta, että jos Kemin velkamäärä ja alijäämät eivät olisi niin massiiviset kuin ne ovat, emme olisi olleet pakotettuja Kenven myyntiin. Kun talous on kuralla, vaihtoehdot ovat vähissä.
Kyseessä ei ole ensimmäinen ja tuskin viimeinen kuntien energiakauppa, joilla paikataan talouden ongelmia. Myös negatiiviset valtionosuudet kurittavat Kemiä kohtuuttomasti. Päättäjinä meidän tulee katsoa kokonaisuutta – millä keinoilla saadaan paras lopputulos vähimmillä vaurioilla.
Paremman hinnan olisimme saaneet varmaankin huutokaupalla, mutta miten olisi hintojen käynyt jatkossa kun jokin kasvoton, ulkomainen sijoitusyhtiö olisi tullut taustalle omistajaksi? Tällä sopimuksella meille sentään jäi veto-oikeus mahdollisiin korotuksiin.
Demokratia on puhunut ja pulinat pois. Päätös teki kipeää myös allekirjoittaneelle. Eivät nämä ole helppoja päätöksiä kenellekään. Arvostelijoita kehotan hakeutumaan näihin tehtäviin. Kuntavaalit on ensi keväänä ja paikkoja runsaasti tarjolla. Mielenkiintoisia tehtäviä, vaikka ei aina niin mukavia.