Poronlihaa on totuttu pitämään luonnonmukaisena ja eettisenä lihana, koska ainakin osassa paliskuntia porot saavat laiduntaa melko vapaasti luonnossa. Esimerkiksi eläinsuojelujärjestö Animalia on toista mieltä poronhoidon eettisyydestä.
– Poronhoidon toimenpiteet ovat eläimille stressaavia, eläinsuojeluasiantuntija Laura Uotila sanoo.
Siksi Animalia ei iloitse varauksettomasti esimerkiksi poronsarvien menekin noususta.
Stressiä, kipua ja nälkää
Eläinsuojelullisia kysymyksiä ovat Animalian mielestä esimerkiksi poroerotukset, vasamerkitykset ja teuraskuljetukset. Poro on puolivilli eläin, joka stressaantuu ihmiskäsittelystä kesyyntynyttä tuotantoeläintä enemmän.
Ongelma on myös se, että paikoin poroille ei riitä talvisin ruokaa luonnossa. Siksi niille joko viedään ruokaa tai ne otetaan talveksi aitauksiin.
– Mieluummin poro vaeltaisi vapaana, Uotila sanoo.
Jos uhkana on nälkäkuolema, vapaus ei ole mahdollista.
Uuteen eläinsuojelulakiin Animalia haluaisi saada porojen kohdalle ainakin sen korjauksen, että kastraatio ilman kivunlievitystä kiellettäisiin.
Animalia on pettynyt myös siihen, että poronhoitoalueelle on myönnetty ahman kaatolupia.
– On ongelmallista, että kolmasosa Suomesta on aluetta, jolla suurpedot eivät pitkälti voi elää.
Käytännöt kehittyvät
Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Anne Ollila myöntää, että eläin stressaantuu käsiteltäessä. Hänen mukaansa porojen hyvinvointia pyritään kuitenkin ottamaan enenevässä määrin huomioon. Erotuksia valvoo nykyisin eläinlääkäri, ja vasamerkitykset pyritään järjestämään niin, että puitteet ovat eläimille mahdollisimman vähän ahdistavat. Pihaan otettavat porot puolestaan tottuvat Ollilan mukaan ihmisiin nopeasti.
Kastraation kivunlievityksen pakollisuuteen yhdistys suhtautuu Ollilan mukaan myönteisesti, kunhan poromiehet voivat itse antaa kivunlievitystä.
– Elämme niin hajallaan, että eläinlääkäriä ei ole aina saatavilla.
Ollilan mukaan kastroituja poroja on Suomessa muutama tuhat, kun poroja on yhteensä noin 200 000.