Edesmenneen Pentti Linkolan ajatuksia siteeraten: ”Niin kauan kuin on yksikin terroristi hengissä, on toivoa” ja ”Sodat ovat hyvä asia niin kauan kuin niitä käydään”.
Oletan hänen tarkoittaneen näillä sitä, että maapalloa kuormittavaa liiallista väestönkasvua saadaan tehokkaasti rajoitettua sodankäynnin keinoin. Lähtökohtaisesti hänellä oli huoli maapallon ekologisesta tilasta.
Sotia ja terroritekoja kylvetään tälläkin hetkellä ja satoa niitetään reaaliajassa. Linkolan toiveet väen vähenemisestä näyttäisivät käyvän toteen, niin traagista kuin se onkin. Asevarustelu kasvaa, puolustusmenoja lisätään tuntuvasti.
Joissakin maissa asevelvollisuus laajennetaan koskemaan myös naisia, Tanska esimerkkinä. On ristiriitaista, että naiset, jotka pystyvät synnyttämään uutta elämää, määrätään tappotantereille. Osa heistä hakeutuu rintamalle omasta tahdostaan.
Linkolan ajatusmalli siitä, että sodat ovat hyvä asia, olisi enenevässä määrin toteutuessaan ihmislajin loppu, ydinsodan mahdollisuus huomioiden. Maapallon ekologinen tila ajettaisiin kuilun partaalle. Sodankäynnin sijaan on löydettävä muunlaiset keinot suojella maapalloa ja sen kaikkia olevaisia.
Linkola kannatti väkivallattomuutta, johon hän otti voimakkaasti kantaa julkaisemalla poliittisen omakustanne pamfletin eli kiistakirjan: ”Isänmaan ja ihmisen puolesta mutta ei ketään vastaan” (1960). Kirjassaan hän kehotti ihmisiä aseistakieltäytymiseen siitä huolimatta, että oli käynyt itse armeijan ja oli arvoltaan alikersantti.
Mainittakoon tässä yhteydessä myös pasifisti Yrjö Kallinen (1886-1976). Hän toimi puolustusministerinä 1946-1948 ja asetti omat ehtonsa lupautuessaan ministerin tehtäviin – rauhanpolitiikan tekemisen ja pysyttäytymisen erossa Suomen armeijan sotakapasiteetin kasvattamisesta. Ainakin rauhanpolitiikasta puhutaan edelleen, hyvä niin.
Ajat ja näkemykset muuttuvat, vaan muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan? Loppujen lopuksi tehdäänpä niin tai näin, ihmisen on syytä kavahtaa kaikkea toimintaa ja ajattelua, jossa häntä yllytetään toista ihmistä vastaan.