Rovaniemeläiset Gröhnin veljekset istuivat jo kymmenvuotiaina Elina -mummon ankarassa mutta opettavaisessa kauppakorkeakoulussa.
Ei puhettakaan, että he olisivat pörränneet autoineen lähelle isoäidin työpöytää, joka oli sijoitettu olohuoneeseen.
Pojat istuivat kiltisti penkissä ja seurasivat hiljaisina, miten arvostettu liikenainen johtaa bussifirmaa ja kertoo tarinoitaan.
Parin tunnin istunnot kuluivat kuitenkin kohtuullisen nopeasti, sillä johtajan luona kävi koko ajan ihmisiä.
