Yksin asuvana eläkeläisenä tulee silloin tällöin mieleen perheemme muuttopäivä 1947. Elettiin niukkoja aikoja sodan jälkeen, mutta ihmisillä oli elämänuskoa ja uuden rakentamisen intoa. Vanhempani olivat asuneet isäni lapsuudenkodissa vajaat neljä vuotta ja oli kova kiire omaan kotiin.
Uusi pirttimme oli pystytetty koskemattoman metsän keskelle. Olin 3-vuotias, enkä muista päivästä kuin muutaman asian.