Kemiläinen Eila Harju myöntää olevansa kilpailuhenkinen ihminen. Pienestä pitäen hän on nauttinut kilpailemisesta esimerkiksi hiihdossa, suunnistuksessa tai jalkapallossa.
- Mitä vanhemmaksi tulen, sen hirveämmäksi kilpailuvietti muuttuu, tänä vuonna 77 vuotta täyttävä Harju nauraa.
Eila Harju aloitti avantouintiharrastuksen vuonna 2000. Kolme vuotta myöhemmin hän osallistui ensimmäisiin avantouinnin SM-kisoihin. Siitä lähtien ainoastaan yhdet kisat ovat jääneet väliin. Lisäksi hän on osallistunut myös avantouinnin MM-kisoihin.
Useamman kerran Harjun kaulaan on ripustettu hopeinen mitali, niin myös tänä vuonna. Harju ui yli 75-vuotiaiden sarjassa, jossa hänen kovin kisakumppaninsa on Anja Selenius , joka on päihittänyt Harjun joka kerta. Tänä vuonna Harju hävisi vain vajaalla sekunnilla.
- Uimme rinta rinnan. Anja on pitempi kuin minä, mistä on hyötyä maaliintulovaiheessa. Avantouinnissa maaliin saa tulla yksi käsi edellä, kun normaalissa kilpauinnissa tullaan kaksi kättä edellä, hän kertoo.
Eila Harju harjoittelee avantouintikisoja varten uimahallissa. Hänellä on uimaopettajan pätevyys, joten uintitekniikka on hallussa.
Avannossa hän käy kastautumassa ja uimassa muutaman vedon, jotta sietäisi kisoissa kylmää. SM-kilpailuissa hänen ikäisensä naiset uivat 25 metrin matkan, jossa uintilajina on rintauinti. Jurmalassa järjestetyissä maailmanmestaruuskisoissa hän osallistui myös 50 metrin vapaauintiin.
- Aika kova nakki se oli, hän muistelee.
50 metriä vapaalla tyylillä taittui alle minuutissa. 25 metrin rintauintiaika oli viime kisoissa 30,22 sekuntia.
- Ainakin tässä iässä avannossa uiminen on hitaampaa kuin uimahallissa, hän arvioi.
Avantouinnin harrastajilla on usein päässä pipo, jaloissa uimatossut ja käsissä hansikkaat. Kisoissa tossuja tai hanskoja ei saa käyttää, mutta pipo on pakollinen.
Kisapaikalle tullaan kylpytakissa, verkkareissa ja crockseissa. Vaatteet ja kengät riisutaan koriin ja mennään avannon laidalle odottamaan käskyä ”Veteen!”.
Toisin kuin tavallisessa kilpauinnissa avantoon ei hypätä pää edellä. Uimarit laskeutuvat veteen odottamaan lähtökäskyä. Olkapäiden on oltava veden alla.
Eila Harju kertoo, ettei veden kylmyyttä tule ajateltua kilpailun tuoksinnassa.
Hurjimmat kisapakkaset ovat lähennelleet kolmeakymppiä. Silloin pahimmalta tuntui avannon reunalla seisominen ilman kenkiä.
- Piti nostella jalkoja, etteivät ne palellu.
Harjun mukaan kisoissa harvemmin tapahtuu onnettomuuksia. Tosin kerran hän on nähnyt, kun 450 metrin matkaa uinut kisaaja hyytyi kesken kaiken.
Kemiläiset saattavat muistaa Eila Harjun uimahallilta, jossa hän teki työuransa.
Eläkkeelle jäätyään hän muutti pääkaupunkiseudulle. Siellä hän naapurin rouvan innoittamana lähti kokeilemaan avantouintia. Useimmiten hän ui Kuusijärvessä.
Viime vuoden lokakuussa Harju päätti muuttaa takaisin Kemiin.
- Kuusijärvi oli suojaisa pieni järvi. On ollut totutteleminen Perämereen. Tuulisella säällä ilma tuntuu todella kylmältä täällä.
Harju aikoo suunnata SM-kisoihin myös ensi vuonna. Tähän mennessä hän on edustanut Kuusijärven Jääkarhuja, mutta edustusseura on nyt hakusessa.
Ehkä se pitää itse perustaa.