Mui­nai­set sai­vaa­ra­lai­set he­rää­vät henkiin kerran vuo­des­sa

Haaparannan koululaiset tutustuvat vuosittain kunnan alueella sijaitseviin kulttuuriperintökohteisiin. Asiasta on lautakunnan päätös ja varat tähän on kohdennettu budjetin kautta.

Kolmasluokkalaiset suuntaavat syksyisin Karungin Välivaaran muinaisille kivikautisille asuinpaikoille. Tutkijat ovat ajoittaneet asutuksen 5000 vuoden takaiseksi.

Yksi määritystapa on seurata merenpinnan pakenemista maankohoamisen seurauksena. Toinen keino on määritellä muinaislöytöjen laatu ja ikä.

–Hei, mikä tämä on? kyselee koululainen, joka on juuri kaapinut hiekasta esiin pienen savukkeen paksuisen pötkylän, liidun palasen. Toinen on löytänyt ruukunpalasen. Löydöt kirjataan paperilappuselle, ja käsitellään myöhemmin.

Seuraavaksi kirmataan metsään, jossa tulee ensimmäiseksi vastaan karhu. Täytettyhän se on, huomaavat lapset heti ja asettuvat piiriin laulamaan ”Karhu nukkuu, karhu nukkuu!”

Grankullenin koulun kolmasluokkalaiset neuvoivat kivikautista saivaaralaista tulenteossa. - Liian märät puut, oli yhteinen huomio.

Metsästä löytyy lisää hahmoja. Nämä ovat aivan eläviä, mutta vaikuttavat kovin hiljaisilta. Toinen tekee tulta, toinen veistää jotakin.

Lapset yrittävät kysyä, mikä siitä tulee, mutta yhteistä kieltä ei löydy, vaikka pojat koettavat niin ruotsia, suomea, englantia kuin viittomiakin.

Päätellään, ettei kivikautista kieltä taida enää kukaan osata. Kiehtovaa olisi kuitenkin tietää.

Seuraavaksi mietitään kivikautisten ihmisten ruokalistaa ja hygieniaa. Arkeologiset kaivaukset ja tutkimukset ovat näyttäneet, että elämisen eri alueet oli jo silloin hyvin järjestetty ja toisistaan erotettu.

- Apua karhu, näyttäisivät oppilaat tuumivan, mutta oikeasti heillä on vain kiire seuraavalle pisteelle.

Hygienia oli tärkeä terveyden vuoksi ja ihmiset vaalivat hampaitaan, jos eivät ulkonäön, niin niiden käyttötarkoituksen vuoksi.

Lääkäristä ei silloin voinut käydä hakemassa tekareita pudonneiden tilalle, ja hampaattoman oli vaikea saada ruokaansa hienonnettua.

–Hampaat puhdistettiin tikuilla ja hammastahnana käytettiin hiiltä, johon oli ehkä sekoitettu jotain paremmalta maistuvaa, saavat lapset tietää oppaalta.

He kuulevat myös, että pihkaa käytettiin paitsi purukumina myös haavavoiteena, koska se on jossakin määrin bakteereja tappava.

Samaan tarkoitukseen käytettiin myös kuusenkerkkää, josta keitettiin siirappia. Ruoaksi metsästettiin niin meren kuin metsän eläviä ja keräiltiin marjoja ja kaikkea syötäväksi käyvää kasvustoa.

Kivikautisten tapa elää oli huomattavasti luonnonmukaisempi kuin nykyihmisten. Vesivessojen sijasta tarpeet tehtiin kuoppaan, joka peitettiin huolellisesti.

Nykylapset ovat tulleet metsään linja-autolla, josta kivikautiset eivät osanneet edes unelmoida, eivätkä traktorista, jonka kyyti kelpaa lapsille vierailun huipennuksena.

Saivaaran lisäksi kulttuuriperintökohteita ovat Kukkolankoski, saaristo ja Tornionlaakson maakuntamuseo.

Haaparannan kulttuuritoimen koordinaattori Pia Marttinen kokee kulttuuriretket erittäin tarpeellisiksi.

–Kysyimme äsken, kuinka moni on käynyt täällä Saivaarassa aiemmin. Vain pari kättä nousi. Kukkolankosken kalastusmuseossakaan ei ollut käynyt kuin kolmannes. Siksi on erittäin tärkeää, että kaikki saavat tämän mahdollisuuden koulun kautta.