Nykyinen monivaiheinen ja kallis moottoripyöräkortti on karkottamassa nuoria pois pyöräharrastuksen parista. Pyörän kuljettamiseen vaadittavan täyden A-ajokortin voi nyt suorittaa vasta 24-vuotiaana, jos aikaisempaa moottoripyöräkorttia ei ole.
Toinen vaihtoehto on aloittaa ajoissa A2-luokan ajokortista. Jos se on ehtinyt olla voimassa kaksi vuotta, pyörän sarviin pääsee täysin oikeuksin 20-vuotiaana.
Hankalaksi, monivaiheiseksi ja kalliiksi muuttunut ajokortti näkyy myös kalustokaupassa. Uusien moottoripyörien myynti hiipuu. Alalla on vaarassa tai jo hävinnyt satoja työpaikkoja.
Moottoripyöräilyn harrastajat ja osa kouluttajistakin tarjoaa lääkkeeksi opetuksen selkeyttämistä ja yksinkertaistamista.
Esityksen tueksi on vireillä myös kansalaisaloite, jonka puuhamies on Lahdessa sijaitsevan Suomen Moottoripyörämuseon vetäjä Riku Routo .
Aloitteen mukaan pyöräkortin korottamiseen A2- tai A-luokkaan riittäisi pelkkä käsittely- ja ajokoe. Turha teorian kertaus pitäisi poistaa.
- Näin voitaisiin kasvattaa opetusryhmien kokoa. Se tehostaisi opetusta ja voisi vaikuttaa myönteisesti myös kuluttajahintaan, Liikenteen turvallisuuskouluttajat ry:n toiminnanjohtaja Sampsa Lindberg huomauttaa.
Pyöräkortin hankinta mutkistui Suomessa tammikuussa 2013, kun EU:n uuden ajokorttidirektiivin vaatimukset astuivat voimaan.
Sen jälkeen A-ajokortin on voinut saada vasta 24-vuotiaana. Ennen ikäraja oli 21.
Kortin hinta jopa yli kaksinkertaistui, kun se hankitaan kahden korotuskoulutuksen kautta.
Trafin viime vuonna tekemän selvityksen mukaan peruskoulutus ilman viranomaiskuluja maksaa autokoulussa 800–1 100 euroa. Kukin korotusjakso nostaa kortin hintaa 500–800 eurolla.
Pääkaupunkiseudulla kolmen korttiluokan opetuskustannukset ovat tällä hetkellä noin 2 130 euroa.
Uudistuksella haluttiin kohentaa liikenneturvallisuutta. Selviä merkkejä tästä ei ole ainakaan toistaiseksi nähtävissä.
Motoristit pitävät yleisesti nykyistä peruskoulutusta hyvänä. Arvostelu kohdistuu korotuskoulutuksiin, joita syytetään päällekkäisyydestä ja tehottomuudesta.
- Opetuksen yksityiskohtainen sääntely rajoittaa ja hidastaa asiakaslähtöisiä palveluja. Motoristien erilaisuus pitäisi ottaa paremmin huomioon opetuksen järjestämisessä, Lindberg sanoo.
Ammattimaisesta opetuksesta ei tarvitsisi tinkiä. Alalle toivotaan lähinnä lisää vapautta ja kouluttajille omaa vastuuta räätälöidä koulutus kunkin vastaanottajan kykyjen ja tarpeiden mukaiseksi.
- EU-direktiivi ei edellytä moninkertaista teoriaopetusta. Suomen ei tarvitsisi kuin väljentää omaa kansallista lainsäädäntöään.
Neljä motoristityyppiä
Pärjääjät
Selviävät hyvin liikenteessä eivätkä yliarvioi ajotaitojaan.
Pärjääjien joukossa on yhtä paljon miehiä ja naisia.
Epävarmat
Eivät ota tietoisia riskejä, mutta toivovat käsittely- ja ajoharjoittelua sekä turvallisuuskoulutusta.
Epävarmoja on suhteellisesti kaksinkertainen määrä naisten joukossa.
Riskikuskit
Ajavat helposti ylinopeutta, päin punaisia, ylitehokkaalla pyörällä ja vajain varustein.
Ajotyyli on vaarallinen, liikenteessä leikitään, ja moni toivoo pakollisen opetuksen vähentämistä.
Pääasiassa miehiä, motoristien toiseksi yleisin ryhmä eli lähes joka 4. luokitelluista vastaajista.
Holtittomat
Ajavat muita useammin ilman kypärää, humalassa/huumeissa tai kyyditsevät päihtyneitä.
Tuntevat liikennesäännöt huonosti, mutta vähentäisivät silti pakollisen opetuksen määrää.
Ryhmä on tämän luokittelun pienin, mutta suhteellisesti yhtä yleinen miehissä ja naisissa.
Trafin 2014 tekemässä tutkimuksessa 44 prosenttia vastanneista motoristeista (611 vastaajaa) ei kuulunut selkeästi mihinkään edellämainituista ryhmistä. Lopuista eli luokitelluista vastaajista Pärjääjiä oli 26, Epävarmoja 12, Riskikuskeja 13 ja Holtittomia 5 prosenttia.
Lähes joka kolmas liikenteessä menehtyvä moottoripyöräilijä kuolee, kun pyörä lähtee käsistä jyrkässä mutkassa tai loivassakin kaarteessa.
Usein mutkaan tullaan joko liian kovalla tilannenopeudella tai sen verran vauhdikkaasti, ettei pyörä enää pysy kokemattoman kuljettajan hallinnassa. Jarrutus ei onnistu, tai tiellä oleva muta tai sora saa renkaan irtoamaan asvaltista.
Ulos tieltä voivat viedä myös viina ja huumeet. Rattijuopumusturmissa kuolee joka viides liikenteessä menehtyvä motoristi.
Motoristeille sattuu tietenkin myös "aitoja" vahinkoja, vaikka he toimivat liikenteessä oikeinkin.
Näitä kolareita on lähes yhtä paljon kuin suistumisia. Syy on useammin vastapuolessa kuin motoristissa itsessään. Pahoja paikkoja ovat varsinkin risteykset.
Noin joka kuudennessa kuolonkolarissa motoristi toimii itse muusta liikenteestä poikkeavasti. Usein välitön syy turmaan on huomattava ylinopeus.
- Ylinopeustapauksissa korostuu tahallinen riskinotto, sillä 42 prosenttia onnettomuuden aiheuttaneista motoristeista ajoi ylinopeutta vähintään 30 kilometriä tunnissa,Liikennevakuutuskeskuksen yhteyspäällikkö Tapio Koisaari huomauttaa.
Lvk:n tutkimissa kolareissa vuosina 2009–2013 menehtyi yhteensä 116 moottoripyöräilijää eli keskimäärin motoristia 23 vuodessa.