Jos Moskovaa vertaa suomalaisille tutumpaan Pietariin, paistaa yksi ero ylitse muiden. Moskova on vihreä kaupunki. Puistoja ja puistikkoja löytyy niin keskustasta, metroasemien läheisyydestä kuin muodikkaiden asuinalueiden ytimestä. Kalliilta tonttimaalta.
Moskovalaiset rakastavat puistojaan. Pormestari Sergei Sobjaninin väitetään jopa rauhoittaneen pääkaupunkilaisten tyytymättömyyden vuoden 2011 suurten mielenosoitusten jälkeen juuri parantamalla kaupungin viihtyvyyttä. Ei siis ihme, että uhatut puistot ovat saaneet kansan liikkeelle.
Puistoja puolustavat ryhmittymät ovat pyyhkineet aallon lailla yli kaupungin, kun asukkaat ovat taistelleet laittomien rakennustyömaiden alle jyräytyvien puistojen puolesta eri puolilla Moskovaa. Ehkä kaikkein merkittävimmät aktivistit löytyvät Dubkin puiston reunamilta.
Tonttimaata tutuille
Dubkin tarina on tyypillinen esimerkki niin sanotusta puistoaktivismista. Alueella asuvat Andrei Novoselov ja Galina Makarova kertovat, että kun puiston reunalla alettiin vuosi sitten rakentaa alkuperäistä kaavoitusta rikkovaa 22-kerroksista rakennusta uudelle päiväkodille varatulle paikalle, asukkaiden epäilykset heräsivät. Toisilleen ennestään tuntemattomat naapurukset alkoivat ryhmittäytyä vastustamaan rakennustyömaata tontin reunoille. He järjestivät pian ympärivuorokautisen valvonnan tontille, kuten aktivistit muillakin puistoalueilla. Ja kuten muuallakin, he valittivat rakennuksesta paikallisvaltuustolle, turhaan.
Mutta Dubkin aktivistit olivat ensimmäiset, jotka ottivat yhteyttä korruptiota vastaan taistelevaan Transparency Internationaliin.
Järjestön Moskovan-toimiston varajohtaja Ilja Shumanov kertoo, että tapaus muutti Transparency Internationalin toimintaa.
- Työskentelemme lähtökohtaisesti kuin ajatushautomo, mutta viime vuonna aloitimme myös omat korruptiotutkinnat, Shumanov kertoo.
Dubkin puiston rakennustyömaasta paljastuikin epäilyttävä kähmintä: kun lupa rakennustyömaalle myönnettiin, rakennuttajan leivissä oli hetkellisesti Moskovan varapormestarin vain 24-vuotias lähisukulainen, jonka Transparency International katsoi voivan saada kaupoista jopa miljoonien ruplien osuuden.
Koulutusta aktivisteille
Tutkimus ei johtanut oikeustoimiin, sillä kaupunki sivuutti kysymykset varapormestarin jääviydestä. Silti sillä oli vaikutuksia: tutkinnan jälkeen Transparency International alkoi saada kyselyitä ja vinkkejä muiltakin alueilta ympäri Moskovan.
Shumanovin mukaan kyselyitä on kertynyt jo yli parikymmentä, eivätkä järjestön resurssit riitä tutkimuksiin. Siksi järjestö on jo toistamiseen muuttanut toimintatapaansa.
- Nyt tehtävämme on opettaa kansalaisaktivisteja tutkimaan korruptiota itse, jotta aktivismi voi nousta ruohonjuuritasolta ylöspäin.
Shumanov ei pidä puistoaktivismia varsinaisena oppositiopolitiikkana, sillä aktivistien joukkoon mahtuu hyvin erilaisia poliittisia kantoja. Samaan lopputulokseen ovat päätyneet myös ilmiötä tutkineet Carnegie-keskuksen asiantuntijat Andrei Kolesnikov ja Denis Volkov, jotka pitävät aktivismia kuitenkin merkkinä patoutuneesta halusta vaikuttaa lähiympäristöön.
Jossain kulkee sietoraja myös korruption ja mielivaltaisen kaupunkisuunnittelun suhteen – ja moskovalaisten kohdalla se raja tulee vastaan puistoissa.