Tämän päivän nuorten asumisratkaisut määrittävät, miten tulevaisuudessa asutaan. Tätä mieltä on Suomen opiskelija-asunnot SOA ry:n asiamies Lauri Lehtoruusu.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos nuorisoasuntoja rakennetaan puukerrostaloihin ja niihin tehdään yhteisöllisiä harrastetiloja, olettavat nuoret tällaisia asioita myös tulevilta asunnoiltaan. Sama koskee esimerkiksi yhteiskäyttöautoja tai sähköpyöriä, joita voitaisiin liittää kerrostalojen yhteyteen.
Ihmisten asumisvalintoihin ja -toiveisiin vaikuttavat omien kokemusten lisäksi se, miten asumisesta puhutaan mediassa. Lehtoruusu muistuttaa, että ensimmäiseen omaan asuntoonsa vanhempien luota muuttamassa olevilla nuorilla ei ole vielä omia kokemuksia asumisvalinnoista.
– Asumiskäyttäytymisessä he nojaavat tosi paljon siihen, miten vanhemmat halusivat asua, minkälaista vanhempien luona oli tai millaisiin asuntoihin kaverit ja vanhemmat sisarukset ovat muuttaneet, Lehtoruusu kertoi keskiviikkona rakennuttajayhtiö Lakean tilaisuudessa.
Ensiasunnon kokemus määrittää loppuelämää
Esimerkiksi lukioikäisten mielestä vanhempien luona asumisessa suurin puute on se, että yksityisyyttä ei ole riittävästi. Niinpä yksityisyyden tarve korostuu omilleen muuttaessa eivätkä esimerkiksi soluasunnot kiinnosta kaikkia. Soluasuntojen kysyntä onkin ollut laskussa.
Vanhemmilta perityt asumistottumukset näkyvät myös siinä, että alle 25-vuotiaat toivovat kyselyissä usein omakotiasumista.
– He ajattelevat, että se on hyväksytty asumisen kulttuuri, jota oletetaan. Jos ajatellaan, että menestymisen mitta on omakotitalo Espoossa ja labradorinnoutaja, niin sitä halutaan, vaikka ei vielä tiedetä, liittyykö se omaan elämäntyyliin lainkaan, Lehtoruusu sanoo.
Hän näkee kuitenkin suuren mahdollisuuden siinä, ettei nuorilla ole kokemusten painolastia, vaan he ovat avoimia uudelle.
– He saattavat omaksua sen, mitä ensimmäisessä asunnossa on, osaksi asumisen kulttuuria koko loppuelämäksi.