Moni käy kir­kos­sa vain kerran vuo­des­sa – aaton ju­ma­lan­pal­ve­lus on suo­si­tuin, silti puolet kir­kos­ta jää tyh­jil­leen

Seurakuntapastori Noora Tikkala sanoo, että messun ei pitäisi olla papin tekemä esitys, vaan yhteinen juhla. Kaavan uudistamiselle olisi hänen mielestään ainakin jossain määrin tarvetta.

Kuva: Jouni Porsanger

Eläkkeellä olevat Eeva Wallen ja Elvi Kuosmanen asuvat Rovaniemen pääkirkon lähellä. He kävelevät messuun joka sunnuntai.

– Tässä tulee tehtyä lenkki samalla, Kuosmanen sanoo.

Kristilliset perinteet ovat molemmille rouville tuttuja jo lapsuudenkodista, mutta säännöllisiä kirkossakävijöitä heistä on tullut vasta vanhemmiten.

– Nuorempana kirkkoon ei aina päässyt tai ehtinyt. Joulukirkossa olemme käyneet aina. Sinne lähdettiin jo lapsena maaseudultakin, Wallen kertoo.

Eeva Wallen ja Elvi Kuosmanen käyvät messussa joka sunnuntai. Tapa on syntynyt eläkkeellä ollessa, sillä nuorempana kirkkoon ei aina ehtinyt.

Kuva: Jouni Porsanger

Wallen ja Kuosmanen olivat liikkeellä kolmantena adventtisunnuntaina. Se oli Rovaniemen pääkirkossa keskivertoa hiljaisempi päivä, tietää messun vetänyt seurakuntapastori Noora Tikkala.

–Ensimmäinen adventtisunnuntai on yleensä vilkas, mutta muuten joulua edeltävät sunnuntait ovat kirkossa hyvin rauhallisia.

Rovaniemen pääkirkkoon saapuu joka sunnuntai keskimäärin 150–200 osallistujaa. Tänä vuonna ensimmäinen adventtisunnuntai keräsi kirkkoon peräti 420 kaupunkilaista. Pääkirkon hiljaisimmissakin jumalanpalveluksissa on kymmeniä kuulijoita.

Jos suomalainen käy kirkossa vain yhtenä päivänä vuodessa, hän menee sinne todennäköisesti jouluaattona. Esimerkiksi vuonna 2015 jouluaaton jumalanpalvelukseen osallistui noin kahdeksan prosenttia kaikista kirkkoon kuuluvista. Määrä oli lähes kolminkertainen verrattuna ensimmäisenä adventtisunnuntaina pidettyyn vuoden toiseksi suosituimpaan messuun.

Rovaniemellä pääkirkon vetävät täyteen vain kauneimmat joululaulut. Joulumessun aikana kirkko on lähes puolillaan.

Mervi Tiilikainen rakastaa urkumusiikkia, ja pitää siksi eniten perinteisestä messusta. Ulkomailla ollessaankin hän etsii aina kirkon ja osallistuu jumalanpalvelukseen.

Kuva: Jouni Porsanger

Noora Tikkala uskoo, että ihmisiä vetää jouluna kirkkoon ennen kaikkea perinne: joulukirkosta haetaan tiettyä, tuttua tunnelmaa. Jumalanpalvelukselta osataan odottaa samaa evankeliumia ja samoja virsiä kuin aiempinakin vuosina.

–Joulun aikaan liittyy myös paljon kiirettä ja huusaamista. Kirkko tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua hetkeksi.

Se on Tikkalan mielestä ihan hyvä syy tulla kerran vuodessa kirkon seinien sisäpuolelle.

–Meidän kannaltammehan se on myös mahdollisuus saada kontakti sellaisiin ihmisiin, joita seurakunta ei ehkä muuten tavoita.

Säännölliset kirkossa kävijät ovat enimmäkseen iäkästä väkeä. Nuorten paikalle saaminen on jatkuva haaste, sanoo Tikkala.

Hänen mielestään jumalanpalvelusten uudistamiselle olisi jossain määrin tarvetta. Esimerkiksi virsien ja liturgioiden sanoja voisi muokata kansantajuisemmiksi. Tikkala haluaisi myös lisätä vuorovaikutusta seurakuntalaisten kanssa. Sitä on saatu aikaan esimerkiksi vapaaehtoisten avulla: pääkirkossa seurakuntalaiset huolehtivat virsikirjojen jakamisesta, kolehdin keräämisestä ja ehtoollisviinin tarjoamisesta.

–Messun ei pitäisi olla esitys, jonka pappi tulee suorittamaan, vaan yhteinen juhla.

Tikkala korostaa, että jumalanpalveluksessa ei voi toimia väärin.

–Ei haittaa, vaikka ei osaa nousta seisomaan oikeassa kohtaa tai ei muista isä meidän -rukouksen sanoja. Jokainen voi osallistua omalla tavallaan.