Merilappilaisiin kuntiin on haastavaa saada päteviä erityisopettajia, kertovat Lounais-Lapin haastattelemat merilappilaiskuntien opetusalan virkamiehet.
Kemin Syväkankaan koulun rehtori Susanne Nyman kertoo, että hänen viimeisimpään laaja-alaisen erityisopettajan rekrytointiinsa tuli ainoastaan yksi hakemus.
– Hakuaikaa jouduttiin jatkamaan useampaan otteeseen. Yläkoulun pienryhmän erityisopettajan virkaa emme ole saaneet täytettyä ensinkään, Nyman taustoittaa.
Simon kunnan rehtori-sivistystoimenjohtaja Matti Poikela, Tornion sivistystoimenjohtaja Ilkka Halmkrona sekä Keminmaan vs. sivistystoimenjohtaja Ari Aho kertovat, että pula pätevistä ja kelpoisista erityisopettajista on todellinen monessa kunnassa.
– Se on aina korkeammassa kädessä, saadaanko pätevää erityisopettajaa, Matti Poikela muotoilee.
Ilkka Halmkrona kertoo, että että muutama vuosi sitten Torniossa oli pula matemaattisten aineiden opettajista. Tällä hetkellä tilanne on Torniossa hyvä, mutta uupelo heistä on olemassa.
– Kelpoisia hakijoita ei näihin ole paljoa, hän kertoo.
Matti Poikela arvelee, että pula matemaattisisten aineiden opettajista on valtakunnallinen.
– Ainakin pulaa pätevistä opettajista on Meri-Lapissa, Lapissa ja Kainuussa, hän toteaa.
Luokanopettajan vakituisiin virkoihin on ainakin toistaiseksi ollut hyvin päteviä hakijoita.
Luokanopettajia koulutetaan Rovaniemellä ja Oulussa.
– Lapin yliopisto on pelastanut tilanteen. Se, että työvoimaa on saatavilla hyvin, kertoo siitä, että luokanopettajan ammatin status on vielä korkea. Nuoret haluavat valmistua opettajiksi, iloitsee Ilkka Halmkrona.
Tosin Keminmaassa avoimeen luokanopettajan virkaan tuli keskellä vuotta vain yksi hakemus, joka sekin vedettiin myöhemmin pois – hakija oli Etelä-Suomesta.
– Yritetään keväällä uudestaan. Hakijoiden määrät vaihtelevat: ei siitä kauaa ole kun Keminmaassa oli luokanopettajan virkaan 26 kelpoista hakijaa, kertoo Ari Aho.
Lounais-Lapin haastattelemat merilappilaiset virkamiehet kertovat, että pätevien opettajien saaminen on helpointa keväisin touko–kesäkuussa. Kesken lukukauden kelpoisen opettajan hankkiminen voi olla toivoton tehtävä.
Opettajien sijaisten tarve on nyt koronakaudella ollut suuri. Sijaisia ylipäätään, saati sitten kelpoisia, on ollut vaikea saada Meri-Lapissa. Kunnat ovat saaneet kouluihin koronatukea, jolla on ollut yllättävä vaikutus: moni töitä tarvitseva opettaja on koronatuen myötä työllistynyt johonkin yliopistokaupunkien kehyskunnista.
Etenkin Oulu on houkutteleva kaupunki, jonka ympäristöön moni opettajaksi valmistuva haluaa jäädä asumaan.
Kaikille halukkaille ei kuitenkaan töitä Oulun seudulla ole.
Moni Meri-Lapin kunnan opettajista pendelöi töissä jostain toisesta kunnasta: Ilkka Halmkrona kertoo, että Torniossa opetustyössä käy esimerkiksi kemiläisiä tai oululaisia. Jotkun oululaisopettajat ovat hankkineet Torniosta kakkosasunnon.
Matti Poikela kertoo, että Simossa pendelöidään Kemistä, Torniosta, Oulusta, Iistä ja Haukiputaalta.
– Simo on sellaisen matkan päässä, että täällä voi helposti käydä töissä, Poikela pohtii.
Jos päteviä sijaisia ei ole saapuvilla, palkataan sijaisiksi myös ei-kelpoisia opettajia.
– Alan opiskelijat noteerataan korkealle valinnoissa. Jos on opinnot tehtynä, mutta vaikka gradu tekemättä, niin hän ei jää kelpoisesta jälkeen. Opetustyön kokemus ja kasvatustieteen suoritukset katsotaan myös eduksi, Halmkrona kertoo.
Halmkrona uskoo, että pätevistä opettajista on kilpailua jatkossa vielä enemmän.
– On tärkeää, että työtä on tarjolla myös tulevaisuudessa. Opettajille pitää olla tarjolla riittävästi tunteja, sillä ne vaikuttavat ansioon, Halmkrona muistuttaa.
Ikäluokat ovat pienentyneet Meri-Lapin kunnissa ja lapsia syntyy vähemmän. Se näkyy väistämättä myös opettajien työmäärässä.
– Oppilasmäärä laskee Simossa, mutta aikaisintaan kymmenen vuoden päästä on ongelmana, että riittääkö töitä kaikille yläkoulun aineenopettajille, Poikela toteaa.
Toisaalta Meri-Lapin kunnat voivat tehdä yhteistyötä. Esimerkiksi Simossa ja Kuivaniemellä on ollut yhteisiä aineenopettajia.
Lukiot tekevät niin ikään yhteistyötä. Esimerkiksi lyhyiden kielten, kuten ranskan ja espanjan opettajat voivat olla yhteisiä.
Kemin, Keminmaan ja Tornion lukioihin on suunnitteilla yhteinen erityisopettajan virka.
Erityisopettajan työnkuva on melko laaja-alainen, kertovat Syväkankaan koulun erityisopettajat Soile Söderström-Virkkala, Liisa Keskitalo, Kati Martikkala ja Tuula Marttinen.
He kaikki työskentelevät laaja-alaisina erityisopettajina. Se tarkoittaa sitä, että heillä ei ole omia luokkia, vaan he auttavat yksittäisiä oppilaita ja ovat mukana tunneilla.
Erityisluokan opettaja taas työskentelee aina tietyn ryhmän kanssa, ja toimii samalla ryhmän luokanvalvojana.
– Ideaali tilanne on se, että tukea pysyisi joustavasti suuntaamaan sinne, missä tarvetta kulloinkin on, kertoo yläkoulun puolella työskentelevä Martikkala.
Hän kertoo, että nykypäivän laaja-alaisen erityisopettajan rooli on yläkoulun puolella konsultoiva.
– Annamme opettajille keinoja, joilla he voisivat tukea oppimista siten, ettei erityisopettajan tarvitse olla aina paikalla.
Liisa Keskitalo on tavallisesti Syväkankaan alakoulun ainoa erityisopettaja. Valtion koronatuen myötä kouluun on palkattu määräaikaista lisätyövoimaa.
– Työmme on muuntuvaa, ja tässä pitää koko ajan miettiä onko resurssit oikein suunnattuja ja missä apua tarvitaan enemmän.
Erityisopettajan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat Syväkankaan erityisopettajien mukaan yhteistyökyky, sinnikkyys ja selkeys. Työssä kohdataan monenlaisia ihmisiä, joiden kanssa on tultava toimeen.
Erityisopettajan sinnikkyys näkyy ehkä vasta vuosien päästä.
– Opetin eräälle nuorelle matematiikkaa koko yläkoulun ajan. Tunnit olivat yhtä valitusta: “on tylsää, miksi tätä täytyy opiskella”. En noteerannut valituksia koskaan, vaan olin kannustava ja kerroin, mitä hyötyä matematiikasta voisi olla, muistelee Kati Martikkala.
Kolmen vuoden aikana oppilas kehittyi ja oppi perusasiat.
– Törmäsin häneen myöhemmin kaupungilla. Hänellä oli kaikki hyvin ja hän kertoi, että jatko-opinnoissa matematiikan tehtävät olivat helppoja.
Alakoulun erityisopettajien työn tulokset taas näkyvät nopeammin. Silloin erityisopettaja antaa esimerkiksi puheopetusta tai tukee lukemisen opettelua.
– On upeaa, kuinka ilo loistaa lapsen silmistä, kun hän oppii lukemaan, toteaa enimmäkseen 1.–3.-luokkalaisten parissa työskentelevä Tuula Marttinen.
Vaikeaa erityisopettajan työssä on se, etteivät kaikki oppilaat halua ottaa vastaan apua.
Söderström-Virkkala kertoo, että avun hyväksyminen saattaa olla vaikeaa etenkin yläkouluikäisillä. Tähän voi vaikuttaa murrosikä ja kavereiden paine.