Eero Hirvonen sai keskiviikkona Val di Fiemmessä palkinnon, jota hän ennätti tavoitella kymmenen vuotta. Hirvonen ylsi yhdistetyn maailmancupissa palkinnoille jo alkuvuodesta 2017, mutta arvokisamitalin hän sai kaulaansa vasta Milano-Cortinan olympialaisten yhdistetystä.
Hirvonen pokkasi normaalimäen kilpailusta pronssin norjalaisen mestarin Jens Lurås Oftebron ja itävaltalaisen hopeamitalistin Johannes Lamparterin rinnalla. Hetken hohdokkuutta korosti se, että omat vanhemmat Kirsi ja Vesa Hirvonen olivat paikan päällä seuraamassa jännittävää kilpailua.
– Uralla on ollut vaikeita hetkiä. Ei ole ollut helppoa. Varsinkin viime vuosi oli aika järkyttävä, hyppynsä kanssa pitkään tuskaillut Hirvonen tunnusti ja onnistui vaivoin patoamaan liikutuksensa aurinkolasien taakse.
Arvokisamitalin arvo ennätti kasvaa roimasti korkoa vaikeiden vuosien aikana. Hirvosen oli jopa vaikea sisäistää tapahtunut.
– Tässä on vähän prosessoitavaa, Hirvonen vahvisti.
– Olen ollut koko päivän omassa kuplassa, ja hiihtokin meni siinä. Myös kilpailun maali oli tunteiden sekamelskaa. Ei tätä siinä kohtaa käsittänyt.
Huippuveto pehmoiseen keliin
Hirvonen ponnisti Predazzon HS107-hyppyristä 96 metriin. Hän oli mäkiosuuden jälkeen kymmenentenä ja lupaavasti vain 36 sekunnin päässä kilpailua johtaneesta Viron Kristjan Ilveksestä.
– En olisi laittanut rahojani likoon mitalini puolesta, Hirvonen kertoi mäen jälkeisistä aatoksistaan.
– En ole ollut hiihdossa paras noin pehmoiseen keliin, mutta olen ehkä kehittynyt siinä. Siinä pitää mennä luovimalla ja unohtaa tekniikka.
Hirvonen päätti säästellä voimansa yhteen ratkaisevaan iskuun viimeisessä pitkässä nousussa. Hän karisti siinä Itävallan Stefan Retteneggerin ja Ilkkka Herolan kannoiltaan neljänneksi ja viidenneksi.
– Pyrin siihen, etten aja matkalla itseäni missään vaiheessa kuolemankieliin. Se onnistui, ja uskalsin laittaa kaiken viimeiseen mäkeen, Hirvonen selvitti pronssikamppailun ratkaisua.
Henkistä vahvuutta
Kilpailussa sijalle 21 päätynyt Ounasvaaran Hiihtoseuran Wille Karhumaa arvioi tuoreeltaan, että Hirvonen nousi vaikeuksistaan olympiamitalistiksi ainutlaatuisella tavalla.
– Eeron hyppääminen oli viime kaudella tosi, tosi vaikeaa. Nousu siitä on todella vaatinut henkistä vahvuutta, Karhumaa sanoi sanojaan voimakkaasti painottaen.
Hirvosen ponnistus jumittui toissa kesänä takalukkoon, kun hänelle kasaantui vaarallisen oloisia hyppyjä.
– Hypyssä oli silloin ongelmaa, Hirvonen muisteli tekniikkavaikeuksiensa tulehtumista.
– Ponnistus alkoi jarrata keulalla ja hyppy pyöriä ilmassa eteenpäin. Ongelma alkoi lopulta helpottaa, mutten pystynyt enää tekemään suoritusta vapautuneesti.
Vaikeudet jatkuivat tähän talveen. Hirvonen avasi kauden Rukan kahdeksannella sijalla, mutta sen jälkeen hän on yltänyt cupissa vain kerran kärkikymmenikköön.
– Tiesin kyllä koko ajan, että minulla on potentiaalia, jos tulee pöljä päivä ja onnistun tekemään kilpailuun hyvän hypyn, Hirvonen vakuutti.
– Mutta on ollut vaikea saada kilpailuihin oikeaa fiilistä, kun on kilpaillut jossain 20:n sijoilla.
Olympia-avauksessa Hirvonen piiskasi itsensä alkukautta kiivaampaan vireystilaan.
– Ja sain mitä halusin. En muista, milloin olen viimeksi jännittänyt niin paljon kuin tänään, Hirvonen paljasti.
Siinä "kuplassaan" Hirvonen taikoi pronssituloksen.
Juttua päivitetty kello 18:00