Vihreiden kuntavaalivoittoa on selitetty osin sillä, että puolue arvosteli voimakkaasti hallituksen koulutukseen tekemiä leikkauksia. Arvostelussa oli aimo annos populismia, kun puolue oli edellisessä hallituksessa ollut mukana tekemässä koulutusleikkauksia.
Suomalaiset näkevät joka tapauksessa laajalti niin, että maamme tulevaisuus nojaa koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Hallituksen koulutusleikkauksia voi ymmärtää siitä näkökulmasta, että valtio on velkaantunut jo pitkään eikä velkakierteelle näy loppua, vaikka talous onkin kääntynyt lievään kasvuun. Tulevaisuuden mahdollisesta jakovarasta osansa vie väestön ikääntymisestä aiheutuvat kulut.
Lisäksi rahoituksesta kilpailevat tulevina muun muassa puolustusvoimien kalliit hankinnat kuten hävittäjät, jotka nekin nauttivat koulutuksen ohella kansan hyväksyntää.
Koulutukseen ja tutkimukseen ei siis näyttäisi liikenevän olennaista lisäystä valtion normaalin budjettirahoituksen kautta. On mietittävä uusia keinoja, joilla korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten rahatarpeita tyydytetään.
Hallitus kokoontuu kuluvalla viikolla puoliväliriiheen, jossa tutkimus- ja innovaatiorahoituksen lisääminen on keskeinen teema. Esillä on ollut muun maussa elinkeinotukien vähentäminen ja säästyvien rahojen siirtäminen Tekesille. Kannatettava ajatus.
Toisena keinona on esitetty valtion omistusten myymistä ja rahojen käyttämistä yliopistojen pääomittamiseen. Tämäkin on hyvä ehdotus, vaikkakaan se ei tuo nopeasti merkittävää lisärahoitusta yliopistoille.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan Vesa Vihriälä ja Niku Määttänen esittivät maaliskuun lopussa julkistetussa muistiossaan lisäksi yliopistoille lukukausimaksuja, joilla saataisiin kerättyä osa korkeakoulujen rahoituksesta.
Ehdotus tyrmättiin suomalaiseen keskustelutyyliin selkäytimestä täysin mahdottomana. Ilman täydellisesti uudistettavaa opintolainajärjestelmää lukukausimaksut eivät Suomen tasa-arvoon nojaavaan koulutusmalliin sopisikaan, mutta hyvä lainajärjestelmä, jossa lainan takaisinmaksu sidottaisiin valmistumisen jälkeisiin tuloihin, tekisi lukukausimaksuista harkinnan arvoisia. Maksullista opetusta osaisivat niin opiskelijat kuin opettajatkin arvostaa enemmän kuin näennäisen ilmaista nykyistä järjestelmää.
Hallituksen kannattaisi ainakin selvittää, olisiko lukukausimaksuista saatavissa helpotusta korkeakoulujen rahapulmiin.