Missä ne miehet silloin luu­raa­vat, kun tanssia pi­täi­si?

Sunnuntai-iltapäivä, eikä mitään tekemistä. Ainahan voi hiihtää verenmaku suussa tai sitten voi lähteä baariin ihan vain tanssimaan. Ravintola Chillout on järjestänyt sunnuntaitansseja viime kesästä saakka.

Anne Kilpeläinen ja Esa Hyvönen käyvät jokaisissa täällä järjestettävissä tansseissa. He saapuvat heti kolmen jälkeen ja pyörähtelevät parketilla seitsemään saakka.

Väkeä ei ole tungokseen asti.

- Kyllä täällä enemmän voisi käydä porukkaa. Sitten valitetaan tekstaripalstalla sitä, ettei täällä järjestetä mitään, Kilpeläinen ihmettelee.

Syksyyn saakka Kilpeläinen ja Hyvönen kävivät tanssimassa Cumuluksessa. Matkailusesongin ollessa kiivaimmillaan tansseja ei pariskunnan mukaan ole Cumuluksessa ollut.

Herrat puurtaa parketilla

Yleensä sunnuntaitansseissa naisia on ollut huomattavasti enemmän kuin miehiä.

- Naiset käyvät ensin mielenkiinnosta, mutta he eivät tule toiste, jos viejiä ei ole tarpeeksi, toteaa Tuomo Voutilainen , sunnuntaitanssien puuhamies.

Hän järjestää tansseja yhdessä ravintolayrittäjä Jani Tapion kanssa. Yhdessä hankitaan tanssiorkesterit, Voutilainen jakaa mainoksia.

Sitten hänellä on vielä tärkeä tehtävä, jossa voi tulla lämmin: hän tanssittaa ravintolaan tulevia naisia. Pariskunnat nimittäin tanssivat usein keskenään. Yksin ravintolaan saapuvat herrat saavat siis puurtaa parketilla.

Sunnuntaitansseissa tuntuu olevan lämmin tunnelma. Moni kävijä on tutustunut täällä toisiinsa ja hyväntuulista juttua riittää.

Anita Lehtinen on pysähtynyt Kemissä matkalla Kittilään. Hänellä on täällä entuudestaan tuttu tanssittaja. Tuomo Voutilaisen kanssa mennään monta peliä.

- Jokainen tanssii omalla tavallaan. Sitä ei kannata jännittää, etteikö osaisi. Tanssi on hyvää liikuntaa. Se on aivoillekin terveellisempää tekemistä kuin yksin ristikoiden täyttäminen, Lehtinen tietää.

Lehtisen suosikkitanssilaji on ehdottomasti tango.

- Huonompikin tango on aika hyvä, hän kommentoi.

Tanssia monta kertaa viikossa

Isosisko ja pikkusisko, Eila ja Irja eivät ole tansseissa ensimmäistä kertaa yhdessä. Sovimme, että sukunimet eivät ole olennaista tietoa. Seuraava sen sijaan on:

- Minähän se Irjan silloin nuorena tansseihin vein. Ja äiti oli vihainen, mutta ei ole enää, Eila-isosisko toteaa.

Irja jäi vastikään eläkkeelle, ja molemmat naiset elävät itsellisinä naisina nykyisin.

- Leskiä tai karanneita, naiset kommentoivat siviilisäätyään.

Sisaruksilla on tiukka tanssilukujärjestys.

- Olemme käyneet tansseissa perjantaina, sunnuntaina ja keskiviikkona. Torstaina oli tanssikurssi, tanssit taas lauantaina ja sunnuntaina, Irja luettelee.

- Haaparannan tansseihin tuotiin invataksilla vanhuksia palvelukodista, hän jatkaa.

Tanssikursseilla he ovat hypänneet pois omalta mukavuusalueeltaan.

- Olin päättänyt, etten opettele kädenalitansseja, mutta niin vain jouduin pyörtämään senkin päätöksen.

Mutta löytyykö Irjalle ja Eilalle tanssittajia? Välillä löytyy ja sitten taas ei.

- Ei tanssiminen ole niin vakavaa. Ei se haittaa, vaikka välillä joutuu istuskelemaan, Eila toteaa.

Naiset tanssivat harvoin keskenään

Irja ja Eila toteavat, että miesten vähyys, on havaittavissa monissa muissakin tanssipaikoissa.

- Kyllä tässä iässä on jo vaikea miespula. Missäs nekin komeat nuoret ulkomaalaismiehet ovat, joita tänne tuli paljon yli vuosi sitten, naiset nauravat.

Naiset muistelevat omaa nuoruuttaan. Silloin tytöt tanssivat keskenään, mikäli pojista ei ollut tanssittajiksi esimerkiksi polkkaan tai jenkkaan.

- Nykyisin naiset tanssivat todella harvoin keskenään, naiset toteavat.

Sunnuntaitanssien vakiokävijä Lauri Väätäj ä on mies, joten kysytäänpä häneltä, missä muut miehet luuraavat?

- He käyvät ehkä tanssikursseilla, mutta eivät tansseissa, hän epäilee.

Väätäjä itse pitää tanssimisesta kovasti.

- Tämä on sosiaalista tekemistä. Tansseissa voi liikkua ja samalla tutustua uusiin ihmisiin, Väätäjä iloitsee.

Seuraavan kerran kuppilassa tanssitaan maaliskuussa 12. maaliskuuta.