Veikkausliigakausi on puolivälissä, ja jo perinteiseen tapaan on aika keskustella tovi Rovaniemen Palloseuran päävalmentajan Juha Malisen kanssa kuluvasta kaudesta. Miten RoPSilla on mennyt ja miten päävalmentaja kaikuluotaa tulevaa?
”Se on yllättävän hyvä. Toki marginaalit sarjassa ovat erittäin pienet.”
”Minulle kovin vuosi koskaan, se on varma. Jokainen on kuullut, että joukkueessa on paljon nuoria, mutta kukaan ei tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa.
HIFK-pelissä meillä oli kentällä kolme 17-vuotiasta B-junioria. Heillä ei ole ikää edes ajokorttiin! Järjestelmä ei luota heihin tuon vertaa, mutta heidän pitäisi kantaa vastuuta ammattilaisjalkapallossa.
Alkukausi on ollut ailahtelevaista ja voittavan jalkapallon perusteiden opettelua.”
”Kyllä, alku oli suorastaan epäurheilullinen. Joukkueen sydän tuli ihan harjoituskauden lopussa. Se väheksyi joukkueurheilua ja harjoittelua. Ison osan joukkueesta piti opetella hetkessä uusi pelitapa. Peli oli ihan sekaisin. Päästimme kahdessa ensimmäisessä pelissä 10 maalia, mutta teimme sentään neljä, mikä antoi uskoa.
Seuran taloustilanteessa tuo kuitenkin oli välttämätöntä. Päätin ottaa jo tämän kauden pelaajabudjetin selvitessä sellaisen roolin, etten naputa tai valita, teen vain työni. Siinä olen mielestäni onnistunut.”
”Tältä kolmannekselta on koossa kuudesta pelistä 9 pinnaa. Olemme hävinneet vain yhden ottelun ja senkin 0-1 VPS:lle. Suunta on selvästi oikea.”
”On niitä talousvaikeuksia ollut aiemmissakin seuroissani. Seura on toiminut hyvin hoitamalla kaikki velvoitteensa, joten joukkue on voinut keskittyä täysillä vain urheiluun.
Talousasioista ei ole ollut meille taakkaa. Tärkeintä on ollut vaikeassa tilanteessa hengen luominen. Työnjohdon tehtävä on luoda sellainen henki, joka ei riko vaan rakentaa. Nyt sen merkitys on ollut tavallista suurempi.”
”Se ei välttämättä ole ollut tarkoituksellista, mutta niin vain on käynyt joissakin peleissä. Meillä ei aina ole ollut oikean pelipaikan pelaajia kaikille tonteille, joten peli on mennyt varovaiseksi. Prässin kanssa on jouduttu tekemään töitä. Jos keskikentän kolmikko ei prässää oikein, me hävitään jo numeerisesti 3-2 keskialueella.
Yleensähän ajatellaan, että pääsarjavalmentaja keskittyy vain taktiikkaan. Tämä kausi on ollut pitkälle junnujoukkueen valmentamista. Moni nuori pelaaja ei ole eläissään puolustanut!”
”Meidän täytyy parantaa koko ajan. Toinen kolmannes täytyy olla muutaman pisteen parempi kuin ensimmäinen, vastaavasti taas viimeisen kolmanneksen muutaman pisteen parempi kuin toisen.
Jo 3-4 pisteen parannus riittää, sillä voidaan roikkua kiinni superyllätyksessä tässä sarjassa! Tilanne sarjassa on ihmeellisen tasainen.”