Olet liikenteessä, sinut ohittaa auto, joka kiilaa eteesi, ilman vilkkua. Eräs ystäväni käyttää tällaisista autoista ilmaisua ’karvalakkiversio, - ei näihin ole asennettu vilkkua’. Seuraavassa risteyksessä samainen auto jarruttaa, hidastaa vauhtia ja kääntyy, jälleen ilman vilkkua. Sinua harmittaa tällainen käytös. Jotkut vaan eivät välitä muista, eikä heidän turvallisuudestaan. Toisaalta vilkkua käyttämätön saattaa miettiä, ’mitä se kenellekään kuuluu, minne olen menossa’.
Niin tai näin. Vuodenvaihde on usein lupausten tekemisen aikaa, puntaroidaan mennyttä vuotta ja suunnitellaan tulevaa. Minne olemme menossa?
Muutama vuosi sitten emme voineet kuvitella tilannetta, jossa tällä hetkellä elämme. Minne olemme menossa? Kukaan meistä ei voi tietää. Tässä tilanteessa ei etuilu, eikä vilkun käyttämättömyyskään auta. Moni kuvittelee edelleen olevansa itse turvassa kaikelta, ikään kuin hän olisi erityisen etuoikeutettu. Mutta kukaan meistä ei elämästä selviä hengissä, ei etuilemalla eikä sääntöjä noudattamalla.
Elämä on lahja, jokainen hetki on lahja ja mahdollisuus. Toinen ihminen on lahja ja mahdollisuus. Jokainen meistä on yhtä arvokas, etuilija ei ole yhtään arvokkaampi – valitettavasti.
Koska olemme kaikki elämässä samalla rajalla, samanarvoisia, olemme myös samalla matkalla. Syntymän hetkellä, jokaiselle meille jo raottuu oman kuolemamme ovi, missä se on ja milloin sinne ovelle ehdimme, sitä kukaan meistä ei tiedä. Siksi tämä matka, jota nyt teemme on ainutlaatuinen ja arvokas. Jokainen päivä, jokainen hetki on Jumalan lahjaa sinulle ja minulle.
Siunausta sinulle ja rakkaillesi alkaneelle vuodelle.
Kuljetaan tätä yhteistä matkaa toinen toisistamme huolta pitäen ja toisiamme kunnioittaen,
toivottelee Mirja-Liisa.