Minna Kangas sanoi itsensä irti va­ki­työs­tä Ou­to­kum­mul­ta ta­voi­tel­lak­seen unel­mien­sa uraa

5.4.2016. Outokumpu ilmoittaa jälleen alkavista yt-neuvotteluista.

Petri ja Minna Kangas työskentelevät Outokummulla. Ahdistaa. Mitä jos tällä kertaa lähtö tulee? Miten perheen talouden käy? Mitä on tulevaisuus ilman turvattua huomista, ilman vakituista työpaikkaa? Kysymyksiä ja uhkakuvia vilahtelee mielessä samaan tapaan kuin niin monella muullakin merilappilaisella.

Luotto tulevaisuuteen ei ole kova, sillä 20 vuotta kestäneen työhistoriansa aikana he ovat käyneet tämän saman läpi niin monta kertaa. Joka kerta on sukellettu läpi pelkohelvetin. Sitä syvempi se on ollut, mitä useampi lapsi on perheeseen syntynyt. Millä lapset elätetään, jos potkut tulee? Mitä jos molemmat joutuu tehtaalta ulos?

Jo pelkkä ajatus kuristaa kaulaa kuin rispaantunut manillaköysi.

Toukokuussa Minna Kangas irtisanoutui Tornion terästehtaalta. Nyt hän luo uraa luovuuden parissa.

Kuva: Tiina Nousiainen

Minna on tavallaan kärsinyt työuupumuksesta jo pitkään, tosin ei hän sitä itse ole myöntänyt. Työ ei vain ole antanut enää mitään lisäarvoa. Lähinnä se on ollut suoriutumista päivästä toiseen.

Minna on työskennellyt labrassa ja analytiikan parissa. Juossut kilpaa työvuorojen, perheen hoidon ja rakkaan harrastuksensa teatterin kanssa. Olo on ollut riittämätön. Mihinkään suuntaan hän ei ole antanut parastaan. Mieli on kärsinyt.

Ainoita ilon hetkiä ovat olleet onnistumiset siellä, mitä rakastaa eli esiintymislavalla ja lavaa vastapäätä, ohjaajana.

- Heitin ilmaan ajatuksen, mitä olin pyöritellyt mielessäni jo vuosien ajan. Mitä jos ottaisin paketin? Lähtisin opiskelemaan ja hankkimaan uuden työn. Eipä olisi enää molempien munat sidottuina samaan pakettiin. Seuraavaksi jo ajattelin, ettei se sittenkään olisi hyvä vaihtoehto. Pojat ovat pieniä, meillä on omistusasunto ja kaikkea. Jostakin olisi rahaakin saatava.

Ajatus ei antanut rauhaa ja eteen tuli se päivä, jolloin paketin ottamisesta piti ilmoittaa työnantajalle.

- Petri sanoi, etteihän mikään muutu, jos et itse sitä tee. Ja sitten sen tein. Sanouduin irti, eikä jäänyt paluuta entiseen, Minna kertaa.

Seuraavaksi alkoivat itsesyytökset. Mitä helkattia menin tekemään? Miksi hyppäsin tuntemattomaan? Olenko seonnut?

Toukokuussa Minna Kangas irtisanoutui Tornion terästehtaalta. Nyt hän luo uraa luovuuden parissa.

Kuva: Tiina Nousiainen

Identiteettikriisi iski syksyllä. Se tuli silloin, kun Kangas hakeutui opiskelemaan nuorena keskenjääneitä kasvatuspsykologian opintojaan. Pian rinnalle tulivat myös draamakasvatuksen opinnot.

- Olin tosi uupunut, mutta minun oli pakko repiä itseni sängystä ylös ja laittaa pojat kouluun. Tarttua kirjaan ja selvitä. Olinhan tämän valinnan keväällä tehnyt. En todellakaan ollut valinnut mitään helppoa tietä. Se ei ollut helppoa varsinkaan henkisesti.

Tuli eka tentti. Se käänsi jonkin sisäisen kytkimen off-asennosta on-asentoon.

– Tajusin, että tämä on se minun tie, mihin koko elämäni pohjautuu. Kaikki ne teatteriopinnot, esiintymiset ja muut. Yhtäkkiä kaikki loksahti paikoilleen. Tätä varten minä elän ja opin.

Minna Kangas ohjasi vuonna 2015 Mikin Vintille näytelmän nimeltä Talo. Se oli hänen ensimmäinen kokemuksensa ohjaajana.

Taloa ohjatessaan hän rakensi tietämättään perustan myös itselleen. Loi kivijalan, jonka varaan hän nyt rakentaa omaa ja perheensä elämää.

Aineopinnot, jotka alkavat syksyllä, luovat seinät kivijalan ympärille. Valmistumisen jälkeen talo saa katon päälleen. Siihen saattaa mennä muutama vuosikin, mutta Kangas ei kiirehdi.

- Draama- ja kasvatuspsykologia ovat tulevaisuuden ala, joka tarjoaa uramahdollisuuksia vaikka mihin. Tästä on hyvä lähteä työhyvinvoinnin pariin tai vaikka nuorisotyöhön. Kyllä elämä näyttää, mitä edessä on.

Videolla pyörii multimediateos yksinäisyydestä. Se on aika karu ja koskettava, synkkäkin. Jotenkin ristiriitainen edessä istuvaan Minnaan verratessa.

- Draamassa on tärkeää prosessi. Siinä opitaan tekemisen kautta. En tiedä mitä minusta olisi jäljellä, jos olisin jäänyt entisen elämän vangiksi.

- Kun nyt jaksan ja voin hyvin, se vaikuttaa koko meidän perheeseen. Enkä edes tajua mistä tämä vahvuus, into ja motivaatio kumpuaa.

Peilissä näkyvät ilmeikkäät 45-vuotiaan naisen kasvot. Silmien ympärillä on joitakin uria. Ne ovat niitä juonen käänteitä, mitä Minnan henkilökohtaiseen käsikirjoitukseen on kirjoitettu.

Nainen uskaltaa katsoa peiliin, nähdä itsensä juuri sellaisena kuin hän on. Ilmeet vaihtuvat vihasta suruun, ilosta nauruun. Lopulta naaman vääntely päättyy uteliaisuuteen. Sitä elämänvaihdetta hän elää parhaillaan.

- Se mitä tapahtuu, tapahtuu oikeaan aikaan. Joku sanoi, että olen hullun rohkea ammatinvaihtaja. Se kuulostaa muuten tosi hyvältä.