Suora käskytys Finavian entisen johdon kanteiden perumisesta loukkaisi Finavian itsenäistä päätöksentekoa, arvioi hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää Helsingin yliopistosta.
STT julkaisi eilen tiedon siitä, että Valtiontalouden tarkastusviraston käsityksen mukaan ministeriö on kieltänyt Finaviaa nostamasta kanteita yhtiön entistä toimitusjohtajaa ja aiempaa hallitusta vastaan kahdessa sähköpostiviestissä. Tiedot perustuivat Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusmuistioon.
- Voi olla ongelmallista, jos ministeriö on kieltänyt yhtiöltä korvauskanteiden nostamisen. Siinä mennään jo aika pitkälle yhtiön itsenäisen päätöksenteon alueelle. Yhtiö olisi voinut myös menettää rahaa siinä, Mäenpää sanoo.
Mäenpää kuitenkin muistuttaa, että toistaiseksi liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) tai ministeriön rooli käskytyksestä on yhä riidanalaista, koska Berner on kiistänyt julkisuudessa toistuvasti käskytyksen.
Finavialle seurasi vuosien 2009- 2011 johdannaiskaupoista miljoonatappiot. Yllättäen yhtiö kuitenkin perui viime joulukuussa kanteet tilintarkastusyhtiötä ja vastuullista tilintarkastajaa vastaan sekä tehdyt päätökset kanteiden nostamisesta entistä toimitusjohtajaa ja yhtiön aiempaa hallitusta vastaan.
Valtiontalouden tarkastusviraston salauspäätöksen vuoksi viraston tarkkaa käsitystä ministeri Bernerin roolista tapahtumissa on käytännössä mahdotonta arvioida julkisuudessa.
Virasto toimitti STT:lle tarkastusmuistion ensin pääosin salattuna ja vetosi Finavian liikesalaisuuksiin. Myöhemmin virasto perui oman salauspäätöksensä ja toimitti aiempaa vähemmän salatun version sekä vaihtoi salausperusteet.
Uutena salausperusteena tarkastusvirasto käytti muun muassa sitä, että tunnistettavien henkilöiden toiminnasta tietojen antaminen ilman painavaa syytä olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa asianosaisille.
Mäenpäätä salausperuste ihmetyttää.
- Peruste löytyy laista. Eri asia on, onko se pätevä tässä yhteydessä. On hyvin kyseenalaista, voiko virkatehtävissään toimiva ja tutkittavana oleva henkilö saada tätä salassapitosuojaa. Suoja on tarkoitettu lähinnä niin sanotuille ilmiantajille tai pilliinpuhaltajille (whistleblower), jotka tuovat esiin epäkohtia.
Mäenpää ei halua ainakaan toistaiseksi ottaa kantaa siihen, onko ministeriö muistion perusteella rikkonut jotain lakipykälää.
- Laillisuuden arviointi on ensisijaisesti Valtiontalouden tarkastusviraston tehtävä. Nähdäkseni se on perinpohjaisen ja hyvän työn siitä tehnytkin. Pieni ongelma on kuitenkin se, että kaikkea tutkimuksen tuloksista ei ole julkistettu. Siksi on hankala arvioida, minkälaisia virheitä tai suoranaisia lainvastaisuuksia asiassa on tehty.