Ei. Ei. Ei.
Kyllä vaan, opettaja ilmoittaa tomerasti. Tänään vihkiydymme virkkaamisen saloihin.
Ajattelen kaihoisasti teknisen työn luokassa leijuvan puupölyn tuoksua. Olisinpa siellä, poikien kanssa. Tekisin kuviosahalla laudasta haparoivan kiväärin.
Mutta en ole. Tartun virkkuukoukkuun ja lankarullaan silmissäni ikiaikaiseen yöhön tuomitun vaeltajan piinattu katse.
Puolituntia myöhemmin olen saanut väkerrettyä kymmenkunta silmukkaa, enkä ole vielä kaivanut koukulla silmiä päästäni.