Miksi jokin niin ihana, kuten rakkaus, on joskus niin hirveän vaikeaa? Sosiologi, kirjoittaja ja kouluttaja Keiju Vihreäsalo päätti selvittää, mitä rakkaus on. Tuloksena on kirja Jotta voisin rakastaa – rakkauden anatomia (Otava).
Kirjassa sekä kerrotaan tarina rakkaudesta että pohditaan ilmiötä yhteiskuntatieteellisen, filosofisen, neurotieteellisen ja psykologisen lähdekirjallisuuden avulla.
– Rakkaus on vaikeaa siksi, että odotamme mukavaa, helppoa tunnetta. Kun meillä tulee vastaan jotain epämukavaa omassa sisäisessä maailmassamme, pakenemme.
Etsimme hieman lapsellisestikin "sitä oikeaa" ja rakastumisen hyvän olon tunnetta.
– Ajattelemme, että jossain on olemassa ihminen, jonka kanssa ei ole mitään ikäviä tunteita, ja joka tuo itsen ulkopuolelta onnen.
– Se on todennäköisesti yksi syy eroihin, Vihreäsalo uskoo.
Vihreäsalon mielestä ihmiset eivät uskalla rakastaa, vaan etsivät rakastumista.
– Rakkauskäsitys on rajoittunut rakastumiseen. Pelkäämme, mutta rakkaus voi syventyä vain kohtaamalla itsensä ja toisen. Pelkäämme myös kaikkea sitä, mikä ei tunnu vain kivalta.
Onko olemassa sitä oikeaa?
Sen pohjalta, mitä rakastumisesta tiedetään, meille jokaiselle on olemassa oikeampia ja väärempiä ihmisiä. Kenen tahansa kanssa ei saa aikaan mitä tahansa. Toisia kohtaa mystinen veto on voimakkaampi.
Vihreäsalo nimittää sitä rakkausmosaiikiksi.
– Mitä enemmän vetovoimaisilta tuntuvia mosaiikinpaloja osuu sopiviin paikkoihin, sitä enemmän toinen tuntuu oikealta.
Vetovoiman tunne on tärkeä.
– Mitä selkeämpi tunne on, sitä todennäköisemmin kestät myös epämukavia tunteita suhteen vakiintuessa, ja rakastuminen muuttuu rakastamiseksi.
Siihen, ketä kohtaan sydän alkaa väpättää, vaikuttaa sekä biologia, kuten tuoksut, hormonit ja jopa iiriksen muoto, että kokemuksellinen puoli. Sitä on eletty elämä, ympäröivä kulttuuri, kasvatus ja perhe.
– Eletty elämä vaikuttaa siihen, minkälaisia ihmisiä kohtaan tunnemme vetoa. Haemme tiedostamattomasti suhteita, joissa on jotain aiemmin tuttua – vaikka se oli negatiivista.
Kemiallisen huurun jälkeen koittaa arki
Rakastuminen on huumaava vaihe, jossa ollaan addiktoituneita toiseen ja sokeita epämukavuuksille.
– Kun kemiallinen huuru on hävinnyt, täytyy osata rakentaa turvallinen suhde, jossa on tila olla auki ja kohdata itsensä ja toinen. Rakastuminen on rakkauden potentiaalin tunnistamista, mutta vasta rakastamalla lunastamme potentiaalin.
Vihreäsalo arvelee, että päästämme joskus irti myös sellaisista rakkauksista, joissa olisi potentiaalia rakastaa.
– Kuvittelemme, että vaihtamalla paranee.
Rakkauteen kuuluu liike
Rakkaus ei ole staattinen tila.
– On tosi tärkeää ymmärtää, että rakkauteen kuuluu rakkauden syvenevä liike, joka tapahtuu aina mukavuusalueen ylittämisenä. Se ei välttämättä ole hirveää ja kivuliasta, mutta usein jossain määrin epämukavaa.
– Joudut kohtamaan omia tunteitasi sekä toisen ärsyttäviä ja hämmentäviä tunteita. Kumppani ei ole koko ajan helppo ja mutkaton, vaan hänellä on mielipiteitä ja ajatuksia, jotka ovat ristiriidassa omiesi kanssa.
Jossain vaiheessa rakastamisessa tulee vastaan hallitsemattomuuden kohtaaminen. Miksi toinen ei tunnu koko ajan hyvältä, miksi hän ei ole täydellinen niin kuin alussa? Ei hänellä silloin ollut noin tyhmiä mielipiteitä, eikä hän kiukutellut tuollaisesta pienestä.
Rakkaus on mahdollista
Ei kannata vaipua epätoivoon. Rohkaisevaa on se, että on paljon ihmisiä, jotka osaavat rakastaa. Vihreäsalo sanoo, että kaikkein suurin onni on löytää ihminen, jonka kanssa sisäinen kokemus on suuri, ja osata pitää siitä kiinni.
– Sisäinen motivaatio on se mysteeri ja ydin, jota me rakkaudessa jahtaamme. Ja kun sen vielä osaa yhdistää sitä toimivaan rakkaussuhteeseen.
– Eli rakastaa samaa ihmistä, johon rakastui. Se on rakastamisen valitsemista. Haluaa sitoutua ja nähdä sen vaivan, kestää ikäviäkin fiiliksiä.
Miksi jokapäiväinen rakkaudenosoitus on tärkeä?
Pystymme rakastamaan vain, jos koemme olevamme turvassa.
– Meidän pitäisi osata luoda toisillemme tila, jossa on turvassa rakastamaan. Pitää olla varmuus, etten käytä sinua vastaan sitä, minkä sinussa näen, kun olet auki. Hyväksyn sen, mitä sinussa näen, ja luotan, että teet minulle samoin.
Turvallisuus lähtee pienenpienistä arkisista rakastamisen merkeistä.
– Jokainen tarvitsee päivittäin tiedon, että kumppani valitsee minut tänäänkin. Vaikka olisi ihan tavallinen, arkinen päivä ja riitaakin.
Vihreäsalo muistuttaa, että kulunut ohje "osoita toiselle joka päivä, että rakastat häntä", on totta.
– Ilman sitä rakkaus murenee pois.
Jos toinen osoittaa, että on epävarma eikä halua sinua, alat peruuttaa pois kuin rapu.
Kumpikaan ei ole täydellinen
Hyvässä suhteessa pystyy luottamaan liikkeeseen.
– Pystyn erottamaan, että kaikki omat ajatukseni ja tuntemukseni eivät johdu siitä, mitä sinä olet tehnyt. Pystyn erottamaan minun ja sinun välisen eron ja antamaan sinulle tilan olla sinä.
Myös ripaus armollisuutta tarvitaan. Itseltä tai toiselta ei voi odottaa täyttä virheettömyyttä.
– Opettelemme näitä asioita koko elämämme.
Valmista ei tule. Siksi tarvitaan kykyä elää oman ja toisen erehtyväisyyden kanssa. Sitä voi opetella esimerkiksi ottamalla vastuun omista ylireagoinneistaan. Tunnereaktion mentyä ohi voi palata tilanteeseen aiempaa viisaampana: "Anteeksi, meni överiksi, yritän opetella tätä ja tämä on mulle kova paikka".
– Mutta kyllä se helpottaa. Pitkissä, onnellisissa suhteissa pari huomaa, että riitelee yhä vähemmän. On hiottu kulmia yhteen ja kun riidat ratkotaan onnistuneesti, rakkaus syvenee.
Kipeä avioero oli alkusysäys
Tuore kirja lähti Vihreäsalon omista pohdinnoista.
– Kipeä avioero sai miettimään omaa parisuhdehistoriaa. Myöhemmin kiinnostuin ilmiöstä tutkijana, Vihreäsalo kertoo.
Vihreäsalo on väitellyt ydinperheen politiikasta. Hän on kirjoittanut paljon perhetutkimuksesta ja seksuaalikasvatuksesta. Hän toimi tutkijana Helsingin yliopistossa, kunnes perusti yhtiökumppaninsa kanssa yrityksen, joka pitää muun muassa onnellisuuskoulutuksia.
Tällä hetkellä rakkaustutkija ei itse ole parisuhteessa.
– En ole etsinyt ketään, mutta olen valmis kohtaamaan, jos joku mukava tulee vastaan.
Rakastamisen kolme elementtiä
1. Kunnioitus. Se on kykyä antaa toisen ihmisyydelle ja olemassaololle arvo sellaisenaan, mitään muuttamatta. En astu toisen reviirille asioissa ja ilmiöissä, jotka eivät ole minun hallittavissani. Kunnioitus luo tilan mielipide-eroille. Kun ottaa vastuun omasta sisäisestä maailmastaan, samalla kunnioittaa myös toista.
2. Myötätunto. Se on toisen osaan asettumista ja hänen kanssaan tuntemista. Pysytään rinnalla ja kohdataan toinen ilman ratkaisuyrityksiä. Monet kokevat, että nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on juuri sitä rakastamista. Ilman kunnioitusta ja luottamusta se jää kuitenkin tyhjäksi.
3. Luottamus. Ei kapeasti ajateltuna, kuten pettääkö vai ei, vaan laajemmin luottamuksen tuntemista toiseen ihmiseen ja suhteeseen sekä rakkauteen itseensä. Elämässä on hetkiä ja tilanteita, jolloin olemme kauempana toisistamme. Luottamus on sitä, että hyväksymme sen liikkeen, vaihtelun ja epävarmuuden. Luotamme siihen, että toinen palaa luoksemme sen jälkeen, kun on ollut esimerkiksi työn vuoksi omissa maailmoissaan ja projekteissaan.