Lobbaaminen on tärkein tapa edistää Suomen ja suomalaisten etuja Euroopan ja Euroopan unionin kabineteissa. Rattaissa on kuitenkin kosolti hiekkaa. Lobbauksemme jää vaisuksi, ja syitä on paljon.
1. Brysselissä on aivan liian vähän suomalaislobbareita, varsinkin huippupäteviä sellaisia.
2. Suomalaisia vaivaa euroskeptisyys.
3. Suomalaisessa mediatietoisuudessa EU on yhtä kuin kriisi. Se on vain brexitiä ja Kreikan ongelmia.
4. Oma-aloitteisuutta puuttuu. Euromaailmassa kukaan ei soita ja pyydä kuultavaksi valiokuntaan.
5. Suomi on jämähtänyt tsaarinajan kirjeidenlähettäjäksi. Täällä ei ymmärretä, että lobbaaminen tarkoittaa jatkuvaa työyhteyttä kansainvälisiin päättäjiin.
6. Suomalaisissa on samaa vikaa kuin pohjalaismiehessä, joka kertoo vaimolleen rakastavansa tätä ja ilmoittavansa, jos tilanne muuttuu.
7. Suomalaiset toimivat maailmalla kuin Suomessa ja luottavat liikaa suomalaisiin. He uskovat sen riittävän, että kännykässä on Jyrki Kataisen puhelinnumero. He kulkevat keskenään ja peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.
8. Suomi on pieni, kotikutoinen ja sisäänpäin kääntynyt kansakunta.
9. Meillä ei arvosteta markkinointia eikä viestintää. Oletetaan, että hyvä tuote myy itse itsensä.
10. Kun oikein silmiin katsotaan, suomalaisilla puolueilla ei ole Eurooppa-politiikkaa.
11. Lobbausta pidetään meillä vain yhdensuuntaisena viestintänä. Lobbarin keskeinen tehtävä on kuitenkin myös oman organisaation valistaminen ja realiteettien sekä mahdollisuuksien esitteleminen omalle väelle.
12. Terminä lobbaus on saanut ikävän kaiun. Se yhdistetään hämäräperäiseen kulissien takaiseen toimintaan, eikä vähiten taannoisten vaalirahakohujen ansiosta.
13. Meiltä puuttuu lobbarirekisteri. Se minkä pitäisi olla läpinäkyvää, on savuverhon peitossa.
14. Suomen EU-politiikka on varovaista ja pidättyväistä. Juuri nyt tarvittaisiin kuitenkin huomattavaa aktiivisuutta.