Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja maalailee porotaloudesta varsin auvoisen kuvan (LK/PS 9.3.). Se varmaan odottaakin, jos sattuu omistamaan poromerkin Käsivarren paliskunnassa. Veroja maksavana kaupunkilaisena katson asiaa hieman eri näkövinkkelistä. Siihen toi lisävalaistusta ansiokas selvitys paliskunnille 2015 maksetuista petovahinkokorvauksista (LK/PS 10.3).

Korvausten määrän lisäksi ihmetystä herättää ahman tappamaksi ilmoitettujen porojen alueellinen jakautuminen. On jotenkin ymmärrettävissä, että eniten pedon kitaan joutuneita kisuroita löytyy juuri Käsivarresta, onhan sikäläistä paliskuntaa kovisteltu jo vuosia liian suurista poromääristä ja ylilaiduntamisen tunturiluonnolle aiheuttamista ongelmista, mutta miten on selitettävissä, että viereinen Näkkälän paliskunta on selvinnyt vain kolmasosalla petovahingoista? Luonnonolosuhteet eivät ainakaan selitä tätä.