Yrittäessäni ostaa Rovaniemen asemalta lippuja junaan kahtena päivänä nollatuloksella tuli mieleen monenlaisia ajatuksia nykyisestä palveluyhteiskunnasta perusteluna se, että olen itse pyrkinyt työllistämään kotikaupungin ihmisiä henkilökohtaisella kanssakäymisellä ja välttelemällä tunteettomia automaatteja.

Syyskuussa 1944 junaan oli tungosta. Kukaan ei kysellyt lippuja, mutta asemalla oli VR:n henkilökuntaa ohjaamassa ja opastamassa. Juna oli niin täynnä, että minäkin äitini kanssa matkustin höyryveturin hytissä kaksi vuorokautta Ouluun.