"Mie­lui­ten olisin maas­to­hou­sut ja vael­lus­ken­gät ja­las­sa" – Mat­kai­luy­rit­tä­jä J-P Mik­ko­lan on pitänyt ope­tel­la sie­tä­mään pik­ku­tak­kia

J-P Mikkola seisoo kutsuvieraiden edessä Lapin Hullun ravintolatiloissa siisti pikkutakki päällään.

”Anteeksi, olen vähän ihmisraunio. Olen ollut kaksi viikkoa yötä päivää rakennustyömaalla”, yrittäjä aloittaa luontevasti yleisöä naurattaen.

Kyseessä ei ole ollut mikä tahansa rakennustyömaa, vaan ravintolalaiva Kemijoen Helmi, jonka mies osti keväällä hetken mielijohteesta Alapirtin yrittäjäpariskunnalta. Risteilykauden avaus on käsillä ja laiva palaamassa vesille vuoden tauon jälkeen.

14-tuntisia työpäiviä ja hetken mielijohteesta syntyneitä kauppoja. Eittämättä tulee mieleen, että miehen omistama Lapin Hullu -ravintola on saanut nimensä yrittäjänsä mukaan.

Miehen toimeliaisuus ei ole jäänyt pelkäksi myrskyksi vesilasissa. Mikkolan vuonna 2005 perustaman ohjelmapalveluyritys Arctic Lifestylen liikevaihto on muutamassa vuodessa lähes kolminkertaistunut. Siihen rinnalle on avattu myös Lapin Hullu ja viimeisimpänä aluevaltauksena Kemijoen Helmi.

Matkan varrelle, erityisesti viimeisille vuosille, on mahtunut mutkiakin.

Kausi kaupunginvaltuustossa perussuomalaisten riveissä jäi kesken aikataulukiireiden takia. Lisäksi muutama vuosi sitten tehdystä kantelusta viranomaisille käynnistyi usean kuukauden ajan kestänyt verotarkastus. Verottaja tosin lopulta totesi Arctic Lifestylen maksaneen vahingossa rutkasti ylimääräisiä arvolisäveroja, jotka verottaja palautti takaisin yritykselle.

Tunti avajaistilaisuuden jälkeen aurinko paistaa lämpimästi laivan lipuessa Kemijokea alas.

”Nyt on kyllä hyvä mieli”, Mikkola toteaa katsellessaan ympärilleen innostuksissaan.

Laivan kyllä tunnistaa edelleen, mutta sitä on laitettu rankalla kädellä uusiksi. Kaikki on lähes valmista koko kesän kestävään risteilykauteen.

”Eihän täällä olisi tarvinnut tehdä muuta kuin lattiat maalata. Olen sillä tavalla perfektionisti, että projektien pitää olla juuri minun näköisiä. Sen takia ne pitää myös tehdä itse.”

Se tarkoittaa pitkiä työpäiviä ja käsiä savessa. Silti mies tuntuu olevan kuin kotonaan siistissä asussaan ja Hugo Bossin kengissä, kun kuulumiset vaihtuvat vieraiden kanssa. Mies tyrmää mielikuvan.

”Tätä pikkutakkia on ollut pakko opetella sietämään. Mieluiten olisin maastohousut ja vaelluskengät jalassa. Se olisi kuitenkin näiden vieraiden aliarvioimista.”

Mikkolan unelmien mielenmaisema on yhä Inarin metsissä vaeltelu ja mökillä istuskelu. Silti olematon pelko riskinottoa kohtaan on ajanut 38-vuotiaan, pelkän eräopaskoulun käyneen yrittäjän pyörittämään yrityksiä miljoonan liikevaihdolla. Kaikki siitä huolimatta, että mies ei omien sanojensa mukaan ymmärrä taseista ja exceleistä vieläkään mitään.

Tavallisen työssäkäyvän on mahdotonta ymmärtää ihmistä, joka väittää sadan tunnin työviikkojen tuntuvan normaalilta. Toisaalta Mikkola myöntää itsekin, ettei pysty samaistumaan ihmiseen, jonka työviikon pituus on 37,5 tuntia. Tavalliseen työelämään hän ei koskaan sopeutunutkaan.

Kesällä tarkoitus olisi kuitenkin ladata akkuja, kun Kemijoen Helmen urakan jälkeen voi hengähtää hetken ennen seuraavaa projektia. Niitäkin on vielä muutama mielessä, yksi kuulemma kaikkea aikaisempaa hullumpi.

Kaiken työnteon päälle vielä avovaimo sekä 5- ja 3-vuotiaat lapset. Reissupäiviäkin on alkuvuoden aikana kertynyt viitisenkymmentä. Eikö uupumus todellakaan vaivaa?

”Onhan ihmisen kapasiteetti rajallinen. Kai sitä on vaan tottunut siihen, että on koko ajan todella väsynyt. Jostakin se aika on pois, eikä minulla ole muita harrastuksia tai aikaa käydä kyläilemässä, kuten normaaleilla ihmisillä.”

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Kasvu. Mikkolan omistaman Arctic Lifestylen liikevaihto on kasvanut rutkasti viimeisten vuosien aikana. Työt ovat syöneet lähes kaiken vapaa-ajan, eikä yrittäjän ole tarkoitus jatkaa samaa tahtia hamaan loppuun asti.

Mikkolan mielenmaisemasta on vaikea päästä täysin kärryille. Toisaalta kaikki pitää saada tehtyä juuri itsensä näköiseksi, mutta maakuntakomppanian vapaaehtoinen nauttii, kun lukuisissa kertausharjoituksissa saa olla vain käskytettävänä. Tarpeeksi ei ehdi olla mielipaikassa mökillä, mutta silti on pakko kehitellä uusia projekteja ja tehdä pyöreitä työpäiviä.

Joku toinen voisi vain lyhentää työpäiviä ehtiäkseen nauttia enemmän. Toisaalta, tarkoitus ei olekaan haalia mammonaa hamaan loppuun asti.

”Ei minun ole pakko omistaa firmasta yhtään mitään. Näkisin itseni helposti tyyppinä, joka voi tehdä muutaman tunnin töitä ja kalastella rauhassa loppupäivän”, Mikkola toteaa.

Mikkolalla on aikajana ja suunnitelma valmiina päässään. Tarkoitus olisi seuraavan reilun vuoden aikana myydä osa yrityksistä – saada lisää osakkaita ja osaamista sisään. Sitä ennen täytyy saada päässä olevat projektit toteutettua.

Syykin aikatauluun on selvä. Vanhempi lapsi aloittaa vuoden kuluttua koulun. Lisääntynyt vapaa-aika ei olisi pahitteeksi. Lapsien kanssa touhuaminen on yksi niistä harvoista hetkistä, kun kaikki työasiat ja projektit eivät pyöri mielessä.

”Tämä yrityksen kasvattaminen on minulle kokonaisuutena yksi iso projekti, joka toivottavasti antaa muutaman vuoden päästä sen vapauden nauttia elämästä ja kaikesta sen tuomista hienoista asioista. Ei tämä elämä ole kuitenkaan työntekoa vaan elämistä varten.”