Metsät ovat vihreämpiä kuin odotin, vihreämpiä ja täydellisempiä. Miten tällainen maa, joka on lumen peittämä puolet vuodesta, pystyy imemään itsensä muutamassa kuukaudessa niin täyteen kosteutta, elämää? Elämää, joka usein näyttää olevan haavoittuva, altis houkutuksille, herkkä sairauksille. Elämää, jota uhkaa kuolema.

Näin ihmettelin kirjassani Achter de rug van God (Jumalan selän takana), kun saavuin 2013 Posiolle, missä tarkoitukseni oli työskennellä yhdeksän kuukautta terveyskeskuslääkärinä.