Suomessa on Skandien vuorijonoon kuuluvia suurtuntureita ja niiden eliöyhteisöjä vain Enontekiön Käsivarressa. Siksi niiden säilymistä jälkipolville on perinteisesti pidetty tärkeänä valtiovallan, ympäristöjärjestöjen ja kansan keskuudessa.
Porosaamelaisten harjoittama suurtuntureiden ylilaidunnus kuuluu vaiettuihin ympäristöongelmiin. Tunturiluonnon hyvinvoinnista vastaavat viranomaiset ovat vuosikymmeniä laiminlyöneet valvontatehtävänsä.
Kaksinaamaiset ympäristöjärjestöt tekevät rikosilmoituksia ja mediatapahtumia pienemmästäkin ympäristörikkeestä, mutta ummistavat silmänsä, kun alkuperäiskansa tuhoaa kokonaisen tunturiekosysteemin! Onko kohtuullista, että pieni joukko vesittää yhteiskunnan tuella uhanalaisten luontotyyppien ja eliölajien suojelun?
Kuulee usein sanottavan, että alkuperäiskansana saamelaiset osaavat elää sopusoinnussa luonnon kanssa.