Suomen metsien hoidossa on parannettavaa. Suomen metsäkeskus pyrkii teoriaopetuksen lisäksi jalkauttamaan metsänomistajat yhteisille retkille. Lounais-Lapin alueen ensimmäiselle Laatuloikka luonnonhoitoon -lenkille Keminmaassa osallistui kahdeksan metsänomistajaa.
– Paras hiilinielu on terve, hyvin hoidettu, kasvava metsä, Jukka Vähätaini Suomen metsäkeskuksesta muistutti.
Vähätainin mukaan Suomessa metsät on yleensä hyvin hoidettu, mutta parannettavaakin riittää.
– Taimienhoidossa ja ensiharvennuksessa on rästitöitä. Useat metsänomistajat ovat yli 60-vuotiaita ja asuvat kaupungeissa kaukana metsistä. Suomessa on liian paljon hoitamattomia nuoria metsiä.
Vähätainin mukaan metsien hoidossa tepsii porkkana, ei keppi.
– Sellun hinta yleensä määrittelee metsänhoitoinnokkuutta. Mutta jos kaksi uutta tehdasta tulee Lapin lääniin, niin sen jälkeen aika tarkkaan Lapin metsät on käsitelty.
30 vuotta metsäammattilaisena toiminut nykyinen metsänomistaja Heikki Kärki Torniosta harmitteli tekijäpulaa.
– Metsänhoidossa suurin pula on tekijöistä. Metsänhoito on mahdollista tehdä hyvin jos haluaa, mutta nuorten pitäisi kiinnostua metsistä. Nuoret eivät tiedä metsistä tarpeeksi. Nyt on vielä aikaa laittaa metsät kuntoon ennen ilmaston lämpenemistä.
Metsäkeskus esittelee luonnonhoitolenkeillään talousmetsien luonnonhoidon kustannustehokkaita keinoja ja toimintatapoja puuntuotannon rinnalla.
– On tärkeää tietää miten istutukset ja hakkaukset kannattaa tehdä. Omasta omaisuudesta kannattaa pitää huolta, Vähätaini opasti.
Metsän hoidon kolme vaihetta ovat istutus, taimikonhoito ja hakkuut. Maanmuokkausta ja ojitusta voidaan myös tehdä.
– Sekapuusto säilytetään. Jos esimerkiksi mäntyä on istutettu, ja kuusta ja koivua kasvaa metsässä myös, nekin säilytetään harvennuksen jälkeen, Vähätaini totesi.
Tärkeää on jättää myös suojapuuta. Vielä 15–20 vuotta sitten suojapuutkin hakattiin.
– Linnuille jätetään suojaa ja pesimistilaa. Istutuksessa alueelle voi jättää huonosti kasvavaa puuta joka toimii riistalle suojana ja suojaa myös aika hyvin tuulelta. Mieluummin voi jättää puuryhmiä kuin yksittäisiä puita. Ne ovat myös metsän moninaisuuden kannalta tärkeää, Vähätaini kertoi.
– Haapa on erikseen tärkeä ötököille ja lahotessaan myös linnunkoloja varten. Se tarjoaa ravintoa, suojaa ja elinympäristöä, hän jatkoi.
Suojapuita on hyvä jättää keskimäärin kymmenen per hehtaari.
– Joka hehtaarilla ei tarvitse olla, mutta keskimäärin. Suojapuut kasvavat, kuolevat ja kaatuvat. Niiden on tarkoitus jäädä paikalleen, Vähätaini sanoi.
Laatuloikka luonnonhoitoon -lenkillä Keminmaassa käytiin sekä talousmetsän että luonnontilaisen metsän puolella.
– Vanhalla hoitamattomalla metsällä ei ole taloudellista arvoa, mutta luonnonarvoa on, Vähätaini muistutti.
Metso-ohjelman avulla metsänomistaja voi saada tuloja metsäluonnon suojelusta ja hoidosta joko pysyvästi tai määräaikaisesti.
– Metso-ohjelmassa metsä jätetään sellaiseksi ja valtio maksaa korvausta. Ihmiset ovat olleet siitä viime aikoina tosi kiinnostuneita. Ihmiset ovat olleet muutenkin innokkaita hakemaan ympäristötukea metsiinsä. Metsänsuojelu on vapaaehtoista, metsänomistaja päättää, Vähätaini painotti.
Keminmaan Laatuloikka luonnonhoitoon -lenkillä mukana olleet metsänomistajat korostivat metsän tarjoavan puun lisäksi marjoja, metsästystä, virkistystä ja raitista ilmaa sekä paikan hiljentymiseen.
