Suomesta on kehittynyt kovien arvojen maa, jossa kaikenlainen hyväntekeminen on asetettu kyseenalaiseksi. Suomalainen osaa tuntea tervettä epäluuloa outouksia kohtaan, on pärjännyt siten.
Niinpä suomalainen kokee kaunaa kaikkea toisenlaisuutta kohtaan. Synniksi riittää jo pelkkä toisinajattelu, tai oikeammin ajattelu ylipäänsä.
Ilmiön lappilainen muoto on luonnonsuojelun viha. Aiemmin se sisältyi vain motokuskien huoltoasemafilosofointiin, mutta nyt se näyttää olevan Lapin liitonkin pääagenda.