Huhtikuussa tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun Stora Enso sulki Kemijärven sellutehtaansa. Nyt sen tilalle puuhataan uutta, kiinalaisomisteista tehdasta. Rakentamispäätöstä odotellaan vielä kuluvalle vuodelle.
Sellupohjaisia biotuotetehtaita kaavaillaan muuallekin. Hankkeita on vireillä eri puolilla Suomea. Kaikki eivät toteudu, mutta osa suurella todennäköisyydellä. Muutama on jo rakenteilla. Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehdas – hinta 1,2 miljardia euroa – valmistuu tulevana kesänä. Tehdas syö vuosittain puuta 6,5 miljoonaa kuutiota, josta syntyy havu- ja lehtipuusellua yhteensä 1,3 miljoonaa kuutiota.
Auringonlaskun alaksi 2000-luvun vaihteessa julistettu metsäala on herännyt henkiin. Ongelmitta se ei tapahdu.
Metsäteollisuus työllistää ”enää” noin 42 000 suomalaista ja koko metsätuotantoketju 150 000. Metsäteollisuus ry:n mukaan neljäsosa alan työvoimasta jää eläkkeelle lähimmän kymmenen vuoden aikana (HS 10.3.). Työvoimaa tarvitaan lisää, mutta sitä on tarjolla vain vähän.
Vaikeudet juontavat alan auringonlaskuvuosiin, jolloin moni yhtiö sulki paperi- ja sellutehtaansa tai siirsi tuotannon ulkomaille, pääosin Kiinaan. Joukkoirtisanomiset heikensivät alan mainetta, eivätkä nuoret hakeutuneet alan oppilaitoksiin kuten ennen. Tosin ei heitä kannattanut edes houkutella kouluihin, kun töitä ei ollut tarjolla. Moni alan oppilaitos ja/tai koulutuslinja suljettiin.
Metsäopetusta on yhä tarjolla parissakymmenessä ammattioppilaitoksessa, joista valmistuu muun muassa metsäkoneenkuljettajia ja -asentajia sekä metsuri-metsäpalvelujen ja metsäenergian tuottajia. Huomenna päättyvässä toisen asteen koulutuksen yhteishaussa on tarjolla noin 700 metsäalan aloituspaikkaa.
Metsäteollisuus ry:n laskelmien mukaan tämä ei riitä. Alan tarve on tuhatkunta uutta osaajaa joka vuosi ja töitä on tarjolla Lappia myöten. Metsätehon Savotta 2025-laskelmassa todetaan, että uusia metsäkoneenkuljettajia tarvitaan 330–440, puutavara-auton kuljettajia 220–280 ja metsureita 180–200 vuodessa. Heidän lisäksi kysyntää on ainakin puurakentamisen, prosessiteollisuuden, biotuotetekniikan, kemiantekniikan ja kaupallisen alan ammattilaisista.
Jälkikäteen on helppo sanoa, että metsäalan koulutuspaikkojen taannoinen alasajo oli iso virhe. Jälkiviisastelu on turhaa, mutta virheistä on syytä ottaa opiksi. Suomi on elänyt metsistään aina ja se tulee tekemään niin varmasti myös jatkossa.