Aurinko tihrustelee keltaisen tuvan ikkunasta sisään, joten talon isännän Keijo Rantamaan polttelisi jo lähteä Könölän pelloille heiniä paalaamaan.
Paalauksella alkaa olla kiire. Elokuiset yöt ovat jo alkaneet synnyttää kastetta heinään, mutta aurinko kuivattaa sen vielä päiväksi pois.
Hyvänlaatuisen rehu- ja heinäsadon on määrä elättää Rantamaan lammastilan sataakuntaa uuhta koko pitkän talven ajan.
Lammastilalla on edessään jo kolmas talvi aloittamisensa jälkeen.
Tilan toiminnan aikana Satu ja Keijo Rantamaa ovat rakentaneet uuden lampolan, remontoineet rintamamiestalon kodikseen, saaneet kaksi lasta ja lisänneet koiralaumansa jäsenten lukumäärän viiteen.
– Aika paljon on muutamassa vuodessa tapahtunut ja elämässä asiat muuttuneet, naurahtaa Satu.
Sylissään hän pitää seitsemän kuukauden ikäistä Eevi -tytärtä, joka on nukahtanut hyvän aterian jälkeen äitinsä rintaa vasten.
Ennen lammastilallisen uraa Rantamaat asuivat omakotitalossa Orimattilassa. Helsinkiläissyntyinen Satu kävi kuntoutusalan töissä Lahdessa. Torniossa lapsuutensa ja nuoruutensa asunut Keijo ajoi metroa Helsingissä.
Kolmenkympin rajapyykin ylittäneenä he alkoivat miettiä, mitä muuta elämällä voisikaan tehdä?
– Siinä alkoi hahmottua ajatus muutosta Lappiin, minun kotimaisemiini ja vanhalle sukutilalle. Lampaat tulivat mukaan suunnitelmiin siksi, koska olin jo Torniossa asuessani hoitanut lampaita, Viikissä kotieläintieteitä jonkin aikaa opiskellut Keijo summaa.
Rantamaan kantatilan juuret juontavat aina vuoteen 1758 saakka. Kantatila on pysynyt suvun hallussa koko tuon ajan ja säilyttänyt nimensä, vaikka vuonna 1936 se lohkottiin neljään osaan.
– Aivan lineaarisesti isältä pojalle tila ei ole tietenkään siirtynyt, mutta suvussa se on säilynyt.
Satu muutti Lappiin ensimmäisenä saatuaan Juopperin kartanosta neljä vuotta sitten työpaikan vastaavana ohjaajana.
Sen jälkeen Rantamaat möivät Orimattilan talonsa ja alkoivat remontoida Keijon kylmillään ollutta mummolaa kodikseen.
Samaan saumaan syntyi nyt jo 2,5-vuotias esikoinen Aaro ja ensimmäinen lampola rakennettiin viime vuonna.
– Vauhti tuntuu hurjalta, mutta tilan suuntaa, perustamista ja kaikkea muutakin mietittiin ja laskettiin tarkkaan. Alun perin ajattelimme hankkia emolehmiä ja pitää lampaat sivuelinkeinona, mutta lampaat veivät lopulta voiton. Emolehmiä harkitsemme myöhemmin uudelleen, Satu kertoo.
Rantamaat ovat myös Meän Lihan eli lappilaisia lihatuotteita ja lihanjalostuspalveluita tuotavan yrityksen perustajaosakkaita.
Meän Liha on tuonut uutta näkyvyyttä ja menekkiä Rantamaan kasvattamille lampaille. Luonnollisesti se on myös lisännyt töitä.
– Meillä eletään sesongista sesonkiin, eli rehun- ja heinänteosta toiseen ja heinänteosta karitsointiin. Yksi tilanpidon haastavimmista tekijöistä onkin ajankäytön hallitseminen. Töitä tehdään aamusta yömyöhään. Kun vielä ehtisi oikein nukkuakin, Rantamaat sanovat.
Valtavasta työmäärästä huolimatta Satu ja Keijo Rantamaa tuntevat nyt elävänsä unelmaansa.
Kun pääsee näkemään tyytyväisten lampaiden käyskentelyn laajalla laitumella, ja sekä työskentelemään että harrastamaan rakkaiden koirien kanssa, ei paremmasta ole väliä.
– Könölä on maailman paras paikka, keskellä taivasta, sillä seitsemän kirkkoa on täältä saman matkan päästä, Keijo naurahtaa.