Me­ri-Lap­pi­kin osal­lis­tuu Sii­vous­päi­vään – Tor­nios­sa jär­jes­te­tään kirp­pis­ta­pah­tu­ma torilla

Viime vuonna torniolainen Minttu-Maria Koskela seurasi, kuinka muilla paikkakunnilla asuvat ystävät osallistuivat kansalliseen Siivouspäivään. Siivouspäivä on "kierrätyksen, vanhojen tavaroiden ystävien ja kaupunkikulttuurin uusi juhlapäivä, joka muuttaa kaupungit isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi".

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Siivouspäivä sai ihmiset liikkeelle perustamaan kortteli- tai puistokirppiksiä.

–Ajattelin, että olisipa kiva, jos täälläkin järjestettäisiin vastaava. Ensin harmittelin, että miksi kukaan ei järjestä, mutta sitten tajusin, että voin itse alkaa puuhata tapahtumaa Tornioon. Uskon, että päivä kiinnostaa täälläkin, koska torniolaiset osaavat kierrättää. Täällä on useita kirpputoreja jo ennestään.

Hän soitti Siivouspäivä -idean kehittäjälle. Kaikissa kaupungeissa kirpparikojun perustamiseen ei tarvinnut pyytää lupaa. Koskela ajatteli, että Torniossa tapahtumapaikaksi soveltuisi Victoriantori, ja sinne lupa piti kaupungilta pyytää.

Isommissa kaupungeissa Siivouspäivää vietetään siten, kirpparipöytiä saatetaan perustaa pihoille ja puistoihin eri kaupunginosissa. Koskela ei usko, että vastaava toimisi Meri-Lapissa niin hyvin, koska väkeä on vähemmän. On parempi keskittää tapahtuma paikalle, jossa on luontaisesti enemmän kulkijoita.

–Tapahtuman nimi on Rajaton Siivouspäivä. Toivon, että myös haaparantalaiset tulevat paikalle.

Siivouspäivää vietetään siis lauantaina 26.5. ja silloin kuka tahansa voi laittaa vanhat tavaransa kiertoon. Victoriantorille voi tuoda oman myyntipöydän tai tavarat voi asetella maahan esimerkiksi viltin tai pressun päälle.

–Jos omistaa vaaterekin, niin kannattaa ottaa se mukaan ja laittaa vaatteet esiin hengareihin, Koskela ehdottaa.

Tapahtumassa on yhteistyökumppanina PMU Second Hand Haparanda, joka tuo tapahtumaan kuormalavan. Sinne voi jättää ehyet käyttökelpoiset tavarat, jotka eivät menneet kaupaksi.

Aikaisempina vuosina Siivouspäivästa on jäänyt jälkeen myös roskaa.

–En usko, että niin käy Torniossa. Tämä on pieni paikka, jossa kaikki tuntevat toisensa, Koskela toteaa.

Koskela on itse ahkera kierrättäjä. Suurin osa kodin tavaroista on hankittu kierrätettyinä. Myös vaatteet hän hankkii mielellään käytettyinä.

–En ota kierrättämisestä paineita. Jos tarvitsen vaikkapa juhla-asun, mutta en löydä sitä käytettynä, niin ostan uuden. Enkä pode siitä huonoa omatuntoa, hän kertoo.

Viimeksi Koskela osti kirpputorilta vaasin ja tarjoilukulhon.

–Hyväkuntoisia kenkiä on vaikea löytää käytettynä, joten niitä joudun ostamaan uutena, Koskela selvittää.

Minttu-Maria Koskela on kotoisin Ylitorniolta, ja hän on asunut Torniossa useamman vuoden. Kemissä sosionomiksi ammattikorkeakoulussa opiskeleva nainen työskentelee henkilökohtaisena avustajana ja tekee ravintola-alan hommia kahdessa torniolaisravintolassa.

–Omia vaatteitani myyn Facebook-kirppareilla, koska se on vaivatonta. Olen joskus ottanut kirpputoripöydän, mutta sitä pitäisi järjestellä, eikä minulla tahdo olla siihen tässä elämäntilanteessa aikaa.

Nykyisin on toki myös kirpputoreja, jotka myyvät tuotteet asiakkaiden puolesta ja ottavat myynnistä provision.

–Sellainen palvelu on hyvä, mutta itse haluan saada kirpputorimyynnistä vähän rahaakin, Koskela toteaa.

23-vuotias Koskela kertoo oman ikäistensä nuorten aikuisten kierrätysasenteiden olevan hyvinkin moninaiset. Osa ajattelee hyvinkin ekologisesti, osaa ei kierrätys kiinnosta tippaakaan.

Itse hän kokee olevansa jostain siltä väliltä.

–Olisi hyvä, että jokainen ihminen löytäisi oman tapansa olla ekologinen, hän pohtii.

Minttu-Maaria Koskela on harkitseva kuluttaja.

–Esimerkiksi etsin vuoden verran tietynlaista mattoa. En halunnut ostaa kolmea ihan kivaa mattoa, vaan odotin, että löydän täydellisen.