–Jokaisesta näyttelystä olemme pyrkineet hankkimaan jonkin teoksen, kertoo Kemin taidemuseon intendentti Tanja Kavasvuo .
Viimeisimmästä Kuutti Lavosen , Heimo Suntion ja Juhani Tuomisen Juurien neuvomaa -yhteisnäyttelystä museo osti yhden Lavosen teoksen. Ostojen kriteerit eivät ole yksiselitteisiä.
–Riippuu näyttelystä ja siitä, mitä on esillä ja miten teos tukee profiiliamme. Taiteilijalla on yleensä oltava jokin sidos Lappiin.
Kuutti Lavosen sukujuuret ovat Kemissä. Museon kokoelmissa on myös useita taiteilijan vanhempien Maija Lavosen ja Ahti Lavosen teoksia.
Hankinnat ja kulttuuriperinnön tallentaminen kuuluvat taidemuseoiden perustehtäviin.
–Taidehankintoihin on tälle vuodelle varattu 4 000–5 000 euroa. Summa ei ole dramaattisesti pienentynyt mutta ei kasvanutkaan viime vuosista, sanoo museotoimenjohtaja Kari Silvennoinen .
Kemin taidemuseo kartuttaa kokoelmiaan myös hankkimalla tunnettujen alueen taiteilijoiden tai muuten mielenkiintoisia teoksia.
– Nina Vanasta olemme ostaneet paljon. Kaikki tarjotut Liisa Rautiaisen työt olemme yleensä poimineet talteen. Äskettäin olemme hankkineet kuvanveistäjä Sanna Koiviston pienoisveistoksen, Tanja Kavasvuo kertoo.
–Säännöllisesti emme pysty hankintoja tekemään. Isot ostot koetamme neuvotella siten, että maksun voi jakaa useille vuosille.
Kuolinpesät ja galleriat tarjoavat taidetta usein ostettavaksi. Lahjoitukset ovat kullanarvoisia.
–Niitäkin tulee onneksi paljon. Jopa taiteilijat lahjoittavat joskus, kuten juuri äsken Lavonen, Suntio ja Tuominen. He olivat luoneet yhteisteoksen nimenomaan Kemin taidemuseota varten. Mielellämme otimme sen vastaan!
Niukkaa budjettia laventaa se, että kaupunki noudattaa mahdollisuuksien mukaan prosenttiperiaatetta: uudisrakennuksen tai peruskorjauksen kustannuksista varataan prosentti taiteen hankintaan. Esimerkiksi Syväkankaan koulun peruskorjaus sisälsi lähes 50 000 euron taidemäärärahan, taloussyistä puolen prosentin periaatteella.
–Myös Kivikon uuteen päiväkotiin on hankittu taidetta. Sitä on muutenkin paljon nähtävillä julkisissa tiloissa eri puolilla kaupunkia. Varastotilat ovat ahtaat. Ikiaikainen unelmani olisi kokoelmakeskus, joka täyttäisi historiallisen museon ja taidemuseon tarpeet, Kavasvuo sanoo.
Aineen taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura iloitsee siitä, että Tornion kaupunki on viime vuosina nostanut taiteen hankintamäärärahoja.
–Tänä vuonna on käytössä 30 000 euroa. Hankalimpina vuosina saimme vain 10 000 euroa ja sekin saattoi olla katkolla.
Lisäksi Aineella on käytössään jonkin verran yksityisen mesenaatin lahjoitusvaroja.
–Viime vuonna ostimme taidetta 28 500 eurolla. Lisäksi Aineen Kuvataidesäätiö hankki teoksia jonkin verran.
Hankintojen peruskriteeri on kiinnostavuus, ei sidos alueeseen.
–Pohjoissuomalaista taidetta seuraamme erityisen tarkasti, ei vain lappilaista. Täytyy olla hyvä vainu, nähdä muodikkuuden ja trendien ylitse, muistuttaa Pietilä-Juntura.
–Emme mielellämme osta perikunnilta vaan ensi sijassa yhä eläviltä ja toimivilta tekijöiltä, jotta taiteilija itse saisi sen rahan. Painopiste on siis nykytaiteessa.
Onko jotain mennyt hintojen karkaamisen vuoksi sivu suun?
–Erityisesti on jäänyt harmittamaan se, etten kymmenisen vuotta sitten kesken loman lähtenyt ostamaan Heikki Marilan teoksia. Marila on tunnettu etenkin kukka-aiheisista maalauksistaan, ja taiteilijaan olisi ollut hyvä kontakti, Pietilä-Juntura harmittelee.
–Sitten hinnat lähtivät nousukiitoon, eikä meillä enää ole ollut Marilaan varaa.