”Kymmenen kierrosta on täynnä”, huikkaa Orvokki Aho ja jatkaa rollaattorinsa kanssa uudelle kierrokselle Lapin urheiluopiston sisähallin kimmoisalla juoksuradalla.
Irja Riimala pitää kiinni avustajansa Niina Anttosen puseron helmasta ja parivaljakko askeltaa tasatahtia hikistä vauhtia kierroksen toisensa jälkeen nauttien turvallisesta kävelystä täysin siemauksin. Riimala on näkövammainen, melkein sokea.
Jäljempänä sauvojen kanssa hieman hitaammin liikkuvat huokaavat haltioituneina, miten mukava on kävellä ilman liukastumisen pelkoa. Toiset etenevät ryhmässä verkkaiseen tahtiin rupatellen, kilometrejä hamuavat kiirehtivät miltei juoksujalkaa ohitse. Tyyliä ja vauhtia on yhtä monta kuin liikkujaakin.
Jo hieman toista vuotta sitten Rovaniemen eläkeläisten yhteisjärjestö varasi Santasport Lapin urheiluopiston sisäradalta tunnin kerran viikossa kävelyliikuntaa varten. Säännöllinen liikunta on elintärkeää kunnon ylläpitämiseksi.
Talvikelien arvaamattomuus, kaupungin lumiset ja epätasaiset jalkakäytävät vaikeine ja vaarallisine risteyksineen ovat kuitenkin koettelemus etenkin liikuntarajoitteisille. Siksi yhteisjärjestö toivottaa kaikki kuntoon katsomatta tervetulleiksi kävelemään tuiskuilta ja tuulilta suojassa.
”Minulle kävely täällä on todella tärkeä asia”, Irja Riimala sanoo.
”Ei ole kuoppia eikä esteitä. Juoksuradan pinta on miellyttävä kävellä. Toivon hartaasti, että tämä liikuntamuoto säilyy!”
Myös Riimalan apuna askeltava Niina Anttonen kokee kävelytunnin olevan hurjan hyvä juttu.
”Täällä energia ei mene siihen, että varotaan ohikulkijoita ja kuoppia, vaan saamme ihan rauhassa keskittyä kävelemiseen.”
Sokeus ei estä Irja Riimalaa harrastamasta muutakin. Kotona kuntopyörä on ahkerassa käytössä, vesijuoksussa tulee käytyä säännöllisesti ja ”lukeminen” onnistuu kuuntelemalla äänikirjoja. Uskomattomalta tuntuu käsityöharrastus, mutta Riimalan käsissä syntyvät näppärästi sukat, tumput, kaulaliinat, myssyt ja huivit.
”Siskon pojantyttärelle kudoin koko setin myssystä housuihin saakka. Minulla on tietokoneella ohjeet, joita kuuntelen. Kyllä silloin tietää mitä tekee”, Irja Riimala sanoo hyväntuulisena.