Mauno Kent­tä­maa, 100, on pär­jän­nyt elä­mäs­sä, vaikkei ole juuri her­roil­le ku­mar­rel­lut – ja tur­paan­kin on antanut muille tar­vit­taes­sa

Kaksisataa vuotta vanhan talon edessä seisoo satavuotias mies. Talo ei ole vino, eikä ole mieskään.

Kun Mauno Kenttämaan , 100, käsi ojentuu tervehdykseen, on keppi toisessa kädessä pelkkää rekvisiittaa. Mies ei horju vaan hymyilee leveästi.