Mäkihyppääjä Matti Nykäsen elämä on useaan otteeseen ärsyttänyt yhtä jos toistakin suomalaista. Mutta toisaalta, mitä toisen elämä oikeastaan kenellekään kuuluu. Vai pitäisikö kuitenkin kuulua?
Seppo Honkosen ohjaama ja Tatu Mönttisen esittämä dokumenttimonologi Matti Nykänen – Hyppy sumuun on yhtä ristiriitainen esitys kuin Matti Nykäsen elämä.
– Pidetään ennen esitystä minuutin hiljainen hetki Matille, Mönttinen sanoo yleisölle.
Näytelmä esitettiin tiistaina Kanneltalossa Helsingissä. Kanneltalon johtaja Ia Pellinen kertoo, että ohjelmistovalinnat tehtiin jo syksyllä, ja kun tieto Matti Nykäsen kuolemasta tuli, Kanneltalossa mietittiin, voiko monologia esittää.
– Olimme luonnollisesti järkyttyneitä, miten ajankohtainen esityksestä yhtäkkiä tuli, Pellinen sanoo.
Myös Mönttinen kertoo olleensa maanantaina shokissa. Hänestä tuntui kuin läheinen ihminen olisi kuollut.
Hän sanoo, ettei hän halua kuitenkaan kumarrella; mutta kunnioittaa hän haluaa.
Mönttisen esittämää Nykästä ei välillä halua katsoa. Välillä harmittaa, miten raakoja ihmiset ovat toisilleen. Esitys päättyy lopputeksteihin: Matti Nykänen 1963–2019. Kuvassa on nuori Holmenkollenilla kilpailun sumussa voittanut 18-vuotias Matti Nykänen, niin viaton. Katsomossa hipaistaan vaivihkaa silmäkulmaa.
Strippaava entinen mäkikotka
Esityksessä Mönttisen Nykänen on välillä haulikko suussaan itkevä mies, välillä strippaava entinen mäkikotka, välillä herkkiä puhuva hyvä aviomies.
Mönttinen kertoo esityksen loppupuolella, että hän muokkasi näytelmää maanantaisen suru-uutisen jälkeen. Hän ei voinut viedä esitystä niin pitkälle kuin oli alun perin suunnitellut.
Mönttinen kertoo myös, että hän oli 11-vuotiaana vihainen Matille, kun Matti ei suostunut harjoittelemaan v-tyyliä.
Kun Mönttisestä tuli aikuinen, hän palasi jatkuvasti Matin elämään ja mietti, miksi Matti teki sitä tai tätä. Ja kun Mönttisen kaverit sanoivat: lopeta asiasta jauhaminen, tee Matista näytelmä, alkoi Mönttinen töihin. So not.
– Kaikki, mitä näytelmässä on, on totta ja sanottua. En yritä imitoida Matti Nykästä, vaan teen Matista oman versioni.
Mönttinen yritti saada Matti Nykäsen haastattelua koko sen vuoden ajan, kun hän työsti tekstiä. Nykäsen manageri sanoi lopulta, että Matti ei halua lähteä mukaan näytelmään. Manageri sanoi, että näytelmässä on liikaa ikäviä asioita.
Kun ihminen nukkuu
Vielä urheilu-uran päätyttyä Nykäsen elämässä riitti selkääntaputtelijoita ja -puukottajia. Matti teki viihdyttämisestä itselleen uran. Sanottiin, että humalaiset rakastavat laulaja-Mattia.
– Laulukeikan jälkeen fiiliksessä oli jotain sama kuin hyppäämisessä, Mönttinen referoi Matin ajatuksia.
Siitä tuli mentaalinen olo.
Ja silloin Matti Nykänen sai nukuttua. Silloin, kun ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään, Nykänen on sanonut.
Nykäselle maksettiin palkkaa lehtijutuista, lähinnä Seiska-lehden jutuista. Suomalainen media tarvitsee Matti Nykästä, sanottiin.
Sen jälkeen Mönttinen palaa Mönttiseksi ja ottaa yleisön mukaan näytelmään. Hän järjestää kaksi tietovisaa. Toisessa on mukana Annu. Annu voittaa Mattinykäs-tietämyksellään kahvit väliajalla.
– Matti on ikätoveri ja mäkihyppääjä, Annu sanoo lavalla.
Matin kootut sanonnat kirjahyllyssä
Väliajalla Annu paljastuu Anna-Maija Valoseksi. Hän on itse asiassa näyttelijä, tiedättehän Kätevän emännän nariseva Salla-hahmon.
– Ei, tietovisa ei ollut sovittu juttu, vaikka Tatun tunnenkin. Olen oikeasti Matin ikätoveri ja olen seurannut hänen elämäänsä koko aikuisikäni. Matti oli langennut sankari, lähes jumal-asemassa.
Valonen miettii, että ehkä hänen ikäpolvensa seurasi mäkihyppyä tarkemmin kuin nykynuoret. Hän muistaa katsoneensa mäkihyppyä asuessaan jo omillaan 24-vuotiaana.
Seurasi hän Nykäsen elämää muutenkin. Hänellä on kirjahyllyssään kirja Matin kootuista sanonnoista.
– Matin elämän lööpeiltä ei voinut välttyä. En tosin lukenut Seiskaa.
Valonen miettii, miksi Nykänen oli koukussa rahan tekemiseen, ja miksi hän myi itseään lehdille. Hänen mielestään Nykänen oli kuitenkin kiltti ihminen.
– Siinä vaiheessa, kun lööpeissä oli Matin strippauksesta, olisi pitänyt sanoa: joskus hyppy kulkee, joskus ei.
Matti Nykäsen kuolema veti Valosen hiljaiseksi.
– Olimme Ivalossa kuvauksissa ja pidimme hiljaisen hetken. Olihan se järkyttävä uutinen, Valonen kertoo.
Mitä jos...
Väliajan jälkeen Mönttinen on lavalla vauva sylissään. Isolle näytölle ilmestyy aikuinen kertomaan, miltä tuntuu, kun isänä on Matti Nykänen. Hahmo kertoo, että voisi antaa isälleen mahdollisuuden joskus vanhana.
– Luuletko, että Matti on vielä silloin elossa.
Matti Nykänen sanoi usein, että media on häirinnyt hänen elämäänsä. Hänelle ei annettu oikeutta olla se, mikä hän on. Toisaalta Mönttisen Nykänen epäilee välillä, ettei olisi tilanteissa, jossa oli, jos takana ei olisi hieno ura.
Ainoa paikka, missä hän koki olevansa oma itsensä, oli hänen lapsuudenkotinsa. Siellä häntä ei tuomittu.
Nykänen on miettinyt omaa kuolemaansa.
– Rukoilen joka ilta. Hyvillä teoilla pääsee paratiisiin, Mönttisen Nykänen sanoo.
Niin, elämä on kuitenkin ihmisen parasta aikaa, Mönttinen siteeraa.
Tatu Mönttinen esittää Matti Nykänen – Hyppy sumuun -monologia kevään aikana useissa kaupungeissa. Esityksen voi nähdä ainakin Oulussa, Vantaalla, Tampereella, Turussa, Rovaniemellä ja Espanjassa.