Aloitimme juuri marraskuun. Luonnossa on kuukauden nimen mukaisesti kuolema läsnä. Maa martona (kuolleena) makaa. Tulevana lauantaina vietämme pyhäinpäivää, jolloin muistamme poisnukkuneita läheisiämme.
Onneksemme nämä kuolemat eivät ole siinä mielessä lopullisia, että kevät tulee ja luonto herää taas loistoonsa ja myös poisnukkuneet nousevat haudoistaan Kristuksen toisessa tulemisessa ja hän kutsuu ystävänsä ikuiseen kesään.
Marraskuussa katsotaan muutenkin tulevaisuuteen. Toimintasuunnitelmia ja talousarvioita tulevalle vuodelle viimeistellään ja seurakunnissa on joka neljäs vuosi toistuvat seurakuntavaalit, joissa valitaan uudet päättäjät, jotka päättävät seurakunnan toiminnan suunnasta ja resursseista seuraavan neljän vuoden ajan.
Tulevaisuuden suunnitteleminen on aina vaikeaa. Emme tiedä, mitä ympärillämme tapahtuu. Parhaimmillaankin suunnitelmamme ovat vain valistuneita arvauksia ja niiden pohjalta tehtyjä ehdotuksia.
Seurakuntien tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta siinä mielessä, että jäsenmäärät ovat voimakkaassa laskusuunnassa ja sitä myöten verotulot myöskin vähenemässä. Suunnitelmissamme osaamme tähän varautua ja pyrimme kohdentamaan työvoimaamme ja toimintaamme oikein.
Meillä on kuitenkin loistava sanoma, vapauttava sanoma armahtavasta Jumalasta ja hänen poikansa sovitustyöstä. Tuo sanoma on ollut olemassa aikojen alusta ja se edustaa pysyvyyttä meidän elämässämme. Sitä sanomaa ei tarvitse miettiä vuosittain uudelleen ja se on koko seurakunnan toiminnan läpi kulkeva ydin, sykkivä sydän. Tuon evankeliumin sanoman kantajana seurakunta toimii nyt ja aina ja uudet vaaleilla valitut luottamushenkilötkin lähtevät toteuttamaan ja mahdollistamaan sen näkyvyyttä täällä Keminmaallakin.
Suokoon Jumala meille pimeyden ja vaikeiden haasteiden keskelle toivon valoa.
Ari Rautakoski
Keminmaan kirkkoherra