Maajoukkueen keskipelaaja Markus Kaurton tarina huippulentopalloilijaksi ei ole se ihan tavallinen. Valkeakosken Hakan lahjakkaasta juniorista oli kasvamassa kovan tason yleisurheilija, ennen kuin lentopallokärpänen puraisi oikein toden teolla.
Syksyllä 2011 juuri 18 vuotta täyttänyt Kaurto hyppäsi korkeutta 205. Tämän jälkeen tie vei Akaa-Volleyn ykkössarjajoukkueesta kevääksi Raision Loimun riveihin.
Yleisurheilukentille ei enää palattu - paitsi vuosi sitten Lapin Urheiluopistolla. Tämä on taltioitu myös Kaurton Instagram-tilille, jonka nimi sattuu olemaan "kurekki".
– Kauden jälkeen kokeilin ihan huvikseni ja hyppäsin viiden askeleen vauhdilla 197. Myös 202 oli aika lähellä ylittyä, Kaurto kertoo.
Sattumaa tai ei, mutta Kaurton lempinimi on "Kure", joka tuo mieleen puolalaisen huippulentopalloilija Bartosz Kurekin.
– Kaverit ovat joskus vitsillä heittäneet yhtäläisyyksiä. Tykkään näyttää kentällä tunteeni. Urheilussa henkisellä tahtotasolla on iso merkitys, Kaurto pohtii.
Psyykkisen puolen harjoitteet ovat Kaurtolle tuttuja jo junioriajoilta. Jokainen korkeushyppysuoritus mittaa myös urheilijan henkistä voimavaraa.
– Kuvittelin usein harjoituksissa, että olen jossakin arvokisoissa. Edessä on tärkeä hyppy ja katsomo täynnä ihmisiä. Se oli samalla myös unelmointia huippu-urheilijan urasta, Kaurto vertaa.
– Samaa metodia käytän vielä nykyäänkin esimerkiksi syöttöharjoituksissa.
Neljä kautta Mestaruusliigassa pelannut Kaurto on noussut kohinalla kotimaisten keskipelaajien eliittiin. Himoharjoittelijaa ei tarvitse salille patistella.
– Kaksi vuotta sitten huomasin, mikä vaikutus kunnollisella harjoittelulla on kehittymiseen. Nykyään on koko ajan sellainen fiilis, että pitää päästä treenaamaan. Joskus jopa unohdan lähteä harjoituksista kotiin, keskipelaaja naurahtaa.
Siirtyminen Team Lakkapäästä Lentopalloseura Ettan riveihin luonteva askel uralla eteenpäin. Kaurto on yleisurheilutaustasta huolimatta enemmän joukkuepelaaja.
– Elän tai kuolen joukkueen menestyksen mukaan. Useana keväänä on kaudesta jäänyt huono maku, kun oma joukkue ei ole pärjännyt. Ettan ilme on sellainen, jossa itsekin haluan olla mukana. Sieltä saan varmasti myös parhaat mahdolliset eväät, jotta voin joskus siirtyä ulkomaille ammattilaiseksi, Kaurto näkee.
Mestaruusliiga ja Bakun Euroopan kisat ovat olleet sopivia välipaloja Kaurton nousujohteiselle uralle. Tavoitteet ovat vielä korkeammalla. Elokuun lopussa 23 vuotta täyttävästä nuorukaisesta huokuu terve itseluottamus.
– Bakun jälkeen päätin, että teen hommia siihen malliin, että nimi pysyy jatkossakin maajoukkuelistalla. Minulla ei ollut täksi kesäksi mitään muita suunnitelmia.
Kuortaneen maajoukkueleirityksestä Kaurtolla on pelkästään positiivista sanottavaa. Ammattimaiset olosuhteet nostavat motivaatiota entisestään. Myös joukkuehenki saa kiitosta.
– Porukka on hitsautunut käsittämättömän nopeasti yhteen, vaikka emme periaatteessa tunteneet toisiamme ennestään, Kaurto kertoo.
Entäpä jos nämä viisi vuotta olisi panostettu pelkästään korkeushyppyyn?
– Jos tekniikka olisi saatu kuntoon, ennätykseni voisi olla noin 220.
Sillä tuloksella voitettiin viime vuonna Suomen mestaruus.
– Niin, mutta haluan pelata lentopalloa olympiakisoissa.