Marko Syysmaan puhe polveilee vauhdikkaasti aiheesta toiseen. Hetkeksi punainen lanka katoaa löytyäkseen uudestaan, tosin se on välissä saattanut vaihtaa väriä, ja tauon jälkeen sitä keritään vastakkaiseen suuntaan.
Lopulta kuitenkin päästään maaliin, tai ainakin sen suunnalle.
”Jännitän aina näitä haastatteluita. Olen paljon parempi näyttämään asioita kuin kertomaan niitä”, Syysmaa sanoo.
Syysmaalle asioiden näyttäminen onkin leipätyö. Seuraavaksi Rovaniemen teatterin näyttelijä nähdään lavalla Nätti-Jussina. Nyt kalenterissa on seitsemän ja puoli tuntia harjoituksia päivässä sekä kaikki ajatustyö harjoitusten ulkopuolella.
”Harjoituksissa ei voi ajatella, vaan pitää olla flow-tilassa, vaikka se onkin kulunut käsite.”
Muuna aikana pitää pohtia valmiiksi eleitä ja olemista. Sitä kuinka tekee asiat harjoituksissa ja kuinka asiat saa näytettyä katsojille. Aivoja on vaikea kääntää off-asentoon.
”Välillä tuntee ahdistusta ja pettymyksiä, kun on poissaoleva perheen seurassa. Haluaisin esimerkiksi olla hyvä isä, ja syystäkin koko ajan pelkään, etten ole. En ole läsnä”, Syysmaa sanoo.
Yli 50 vuotta sitten kuollut Juho Vihtori Nätti tunnettiin tukkijätkänä ja tarinankertojana. Nuorelle sukupolvelle nimi Nätti-Jussi on kyllä tuttu esimerkiksi Rovaniemeä kiertävästä katujunasta, mutta tarinat savottakämppien elävästä radiosta ovat jääneet hämäriksi.
Näytelmän kannalta ennakkotiedoilla ei ole merkitystä, sillä lavalla nähdään ennen kaikkea tarina myytistä ja sen synnystä, ei Nätti-Jussin elämänkertaa.
”Tavallaan ympyrä sulkeutuu, kun tarinankertojasta tulee tarina”, näyttelijä sanoo.
Yksinkertainen kuvio on yllättävänkin ajankohtainen. Syysmaan katseen alla ovat ilmiöt ja tarinat sekä niiden mahti myös nyky-yhteiskunnassa, lieveilmiöineen päivineen.
”Me elämme nyt fiktiivistä aikaa. Kerromme jatkuvasti tarinoita, ja jopa vallassa olevat ihmiset käyttävät niitä hyväkseen ottamalla omista tarinoistaan ne faktat pois, mitkä eivät siihen istu. Sitten ne esitetään jonkinlaisina ”vaihtoehtoisina faktoina”, Syysmaa tuhahtaa.
”En olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että joku haastaa tosissaan evoluution ja muut tieteelliset tosiasiat.”
Tarinoiden aika ei koske vain politiikkaa, vaan ihmisten arkielämää.
”Nykyisin kaikkien pitäisi mukamas olla tarinoita, että heidät muistettaisiin.”
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Tarinaa itsestä on helppoa muokata mieleisekseen, kun esimerkiksi sosiaalisessa mediassa voi päättää mitä kertoo ja miten sen tekee, jotta saavuttaa mahdollisimman laajan hyväksynnän ja muistettavuuden.
Kaiken keskellä kuhina Nätti-Jussista kertovan näytelmän ympärillä on tervetullut poikkeus.
”Kyseessä on henkilö, joka ei ole ikinä voittanut mitään urheilussa tai menestynyt politiikassa. Lohduttavaa, että vaatimaton ihminen herättää tuntemuksia ja on kiinnostuksen kohteena.”
Toki Syysmaan mukaan Nätti-Jussi tarjoaa draamalle oivan jännitteen: kuinka kampurajalkansa vakavasti vammauttama Nätti on pärjännyt ankarissa oloissa, ja kuinka eri lähteiden mukaan hyvinkin vakavamielinen ihminen nousi myyttiseksi tarinankertojaksi korkealentoisilla kertomuksillaan.
Tarinat ovat kuitenkin tiivis osa ihmisyyttä.
”Olemme kävelleet täällä 100 000 vuotta ja vasta 30 000 vuotta sitten aloimme piirtää seiniin. Ihmiset alkoivat tarinoida, ja tarinat välittivät yhdessä olemisen perusteita. Syntyi kulttuuri.”
Tarinoiden tulkitseminen on Syysmaan mukaan se asia, joka erottaa meidät muista eläimistä.
”Esimerkiksi jotkut apinat osaavat sanoa toisille ”varo leijonaa”, mutta käyttävät lausetta myös muiden huijaamiseen, kun vastaanottajat eivät osaa tulkita sitä. Ihminen sen sijaan osaa.”
Kulttuurissa itsessään Syysmaata viehättää taiteen, kuten teatterin, muoto. Ei niinkään sanallinen sisältö, vaan millä tavalla ja millaiseksi se on tehty.
”Ei minulla ole valtaa sanoa kenellekään, miten heidän kuuluisi ajatella jostakin perustavanlaatuisesta asiasta kuten politiikasta tai uskosta. Muodon kautta tuollaisiin asioihin voi kuitenkin päästä käsiksi, ja ihminen voi tehdä niistä omat johtopäätöksensä.”
Muoto viehättää Pietarissa teatteritaidetta opiskellutta Syysmaata myös baletissa, jota mies on harrastanut vajaan parin vuoden ajan.
”Vaikka teet tuhat toistoa yhdestä liikkeestä, löytyy siitä aina kehitettävää, vaikka se paranee koko ajan. Baletti muistuttaa minua myös siitä, että kaiken takana on aina työ. Joku sanoo, että lahjakkuudesta on 90 prosenttia työtä, mutta kyllä se kaikki on työntekoa.”
”Muistan vanhan tutkimuksen, jossa kahdelle taiteilijaryhmälle annettiin savea. Ensimmäiselle annettiin avainsanaksi ”laatu” ja toiselle määräaika milloin 1 200 kiloa savitöitä piti olla valmiina. Sen jälkeen neutraali ryhmä arvioi työt. Paremmat työt olivat ryhmällä, joka oli vain tehnyt paljon.”
Marko Syysmaa
45-vuotias Rovaniemen teatterin näyttelijä.
Esittää syyskuussa ensi-iltaan tulevassa näytelmässä Nätti-Jussia, legendaarista tukkijätkää.
Kotoisin Korpilahdelta Jyväskylän kupeesta.
Opiskellut vuosina 1997–2001 Pietarin valtiollisessa teatteritaiteen akatemiassa.
Työskenteli sen jälkeen kolmen vuoden ajan Kemin kaupunginteatterissa ennen siirtymistään Rovaniemelle.
Harrastaa juoksua ja balettia.
Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi kouluikäistä poikaa.