Keminmaalainen europarlamentaarikko Paavo Väyrynen luovutti torstaina kansalaisaloitteensa eduskunnan puhemies Maria Lohelle (ps.). Väyrynen haluaa kansanäänestyksen Suomen eurojäsenyydestä. Aloitteen on allekirjoittanut yli 53 000 henkilöä.
Suomen liittymisestä euroon päätettiin keväällä 1998 pääministeri Paavo Lipposen (sd.) antaman tiedonannon pohjalta. Kansan mielipidettä ei kysytty eikä kansa todennäköisesti olisi tukenut liittymistä. Myöhemmin euron suosio kasvoi.
Viime vuonna tehdyn kyselyn mukaan enemmistö suomalaisista katsoi, että eurosta on enemmän haittaa kuin hyötyä maan taloudelle. Eroa eurovaluutasta kansan enemmistö ei halunnut.
Väyrynen pyrkii kääntämään kansan pään. Työmarkkinoiden tilanne onkin tällä hetkellä sellainen, että Väyrysen tarjoama paluu markkaan -ajatus saattaa houkutella. Se tarjoaa yksinkertaisen ratkaisun.
Väyrysen mukaan kilpailukyky paranisi, jos Suomi ottaisi markat käyttöön. Markka pitäisi päästää kellumaan eli käytännössä markan arvo devalvoituisi reippaasti. Jos Suomi ei kuuluisi euroalueeseen, nykyistä vääntöä yhteiskuntasopimuksesta ay-liikkeen kanssa ei tarvittaisi. Valuutan devalvaatio hoitaisi kilpailukyvyn kohdalleen.
Moni talousasiantuntija on todennut, että Suomen liittyminen euroalueeseen taisi olla virhe. Harva on kuitenkaan valmis Väyrysen tavoin palaamaan takaisin markka-aikaan. Se voisi olla kallista ja hankalaa.
Asiantuntijat muistuttavat, että devalvaatio kirpaisee kaikkia, mutta eniten köyhiä. Heidän ostovoimansa heikkenee eniten. Yrityksille, joilla on paljon velkaa ulkomailta, devalvaatio voi olla viimeinen naula arkkuun.
Devalvaatiorumba nostaa myös korkoja. Niin kauan kuin Suomi on kuulunut euroalueeseen, korot ovat pysyneet matalina. Sillä on iso merkitys asuntovelallisille. Devalvaatiot myös hidastavat välttämätöntä rakenteiden uudistamista.
Kaikki euromaat eivät ole Suomen tavoin pulassa. Esimerkiksi Saksa on pystynyt uudistamaan työmarkkinoita. Ero eurosta ei takaisi sitä, että Suomi saavuttaisi takaisin kilpailukykynsä.
Väyrysen resepti tuskin kelpaa eduskunnan enemmistölle. Aloite on kuitenkin kelpo muistutus siitä, ettei harjoitettu politiikka ole ainoa mahdollisuus. Jos työmarkkinajärjestöt eivät pysty sopimaan, monella muullakin kuin Väyrysellä voi tulla vielä markkaa ikävä.