Saamelaiskäräjillä näyttivät puhaltaneen muutoksen tuulet, kun saamelaiset valitsivat viime syksyn vaaleissa 21-paikkaiseen eduskuntaansa peräti 13 uutta jäsentä. Äänestystulosta pidettiin yleisesti epäluottamuksen osoituksena vanhalla käräjille ja varsinkin sen johtajille.
Nyt näyttää siltä, että johtopäätös oli osin väärä. Saamelaiskäräjien puheenjohtajana jatkaa vanha puheenjohtaja eli Tiina Sanila-Aikio .
Vaalien äänikuningatar, vanhan saamelaispolitiikan arvostelijana tunnettu Anu Avaskari ei tullut valituksi puheenjohtajistoon, eikä edes hallitukseen. Myös vaaleissa kolmanneksi eniten ääniä saanut Kari Kyrö jäi rivijäseneksi.
Valinnat synnyttivät – jälleen kerran – kritiikkiä vaalitapaa kohtaan. Käräjien hallitusta ei valita yleisesti käytössä olevalla, suhteellisella vaalitavalla, vaan jokaisesta hallituspaikasta äänestetään erikseen. Tämän katsotaan suosivat enemmistöä ja syrjivät vähemmistöjä, kuten inarinsaamelaisia ja kolttia.
Kritiikki on aiheellista. Kysyä sopii, onko aika ajanut vanhan vaalitavan ohi. Onko vanha vaalitapa enää uuden ajan demokratian pelisääntöjen mukainen?
Sanila-Aikio uskoo, ettei käräjien toimintaan tule suuria muutoksia ja toivoo malttia kaikilta osapuolilta (LK/PS 24.2.). Toivoa sopii, että toive toteutuu.
Edellinen käräjäkausi muistetaan lähinnä isoista erimielisyyksistä ja tappioista, joista suurin oli alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan ILO-sopimuksen ratifioinnin kariutuminen loppusuoralla. Lähes yhtä katkeran tappion käräjien johtajat kokivat viime syksynä, kun korkein hallinto-oikeus (KHO) hyväksyi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon eli saamelaiseksi 93 henkilöä käräjien vastustuksesta huolimatta.
Tämä johti uusiin valituksiin käräjävaalien jälkeen. Käräjien hallitus vaati vaalituloksen mitätöintiä ja uusia vaaleja, mutta KHO tyrmäsi nämäkin vaatimukset.
Vanha saamelaiskäräjät piti KHO:n päätöstä lain vastaisena. Nähtäväksi jää, onko se myös uusien saamelaisjohtajien kanta.
Toivottavasti näin ei ole, sillä koko Suomen – myös Saamen maan – korkeimman oikeusistuimen haastaminen ja asiantuntemuksen kyseenalaistaminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Voimavarojen tuhlaaminen turhaan riitelyyn ei ole järkevää politiikkaa, sillä vaarana on, että muut, saamelaisten kannalta tärkeät asiat jäävät silloin hoitamatta.