Rovaniemeläinen Oiva Lukkari löysi 1970-luvun alussa harrastuksen, joka vei mennessään ja on jatkunut aktiivisesti eläkepäivilläkin.
– Viimeisin malminäyte löytyi viime kesänä, Lukkari mainitsee.
Intohimoisen ja moninkertaisesti palkitun malminetsijän uran kaksi tärkeää merkkipaalua ovat vuosilta 1970 ja 1973.
– Ensimmäisen malminäytteen löysin 13-vuotiaana synnyinkotini läheltä Kivitaipaleessa vuonna 1952. Sen jälkeen harrastukseen tuli kuitenkin pitkä tauko.
Geologiset luonnonvarat alkoivat kiinnostaa toden teolla 18 vuotta myöhemmin.
– Löysimme vuonna 1970 nuoremman veljeni kanssa kotipalstalta sammaleen alta homehtuneen näköisen kiven. Se lähetettiin Outokumpuun, josta tuli vastaus parin viikon kuluttua.
– Geoteknikko Lasse Nousiainen piti näytettä merkittävänä, ja palkintona saadut kivivasara ja luppi ovat edelleen tallessa, Lukkari muistelee.
Vuonna 1973 löytöpaikkana oli Kuohunki.
– Olin silloin mukana kairauksissa, joissa löytyi kuparia, kultaa ja muita jalometalleja. Minulle jäi sellainen vaikutelma, että siellä voisi olla tavaraa vaikka kaivostoiminnan käynnistämiseen.
– Jospa sinne perustetaan kaivos seuraavalla vuosituhannella, Lukkari pohtii.
Hän laskeskelee lähettäneensä vuosien varrella 3000–4000 mineraalinäytettä.
– Malminetsintä on ennen muuta harrastus. Rikastumaan tällä ei pääse. Pieniä kannustuspalkintoja on tullut, mutta viime vuosina Rovaniemen kaupunki on unohtanut alan harrastajat täysin, Lukkari toteaa.
Toisena intohimona on aikuisurheilu, jonka vanhahtava nimitys veteraaniurheilu on poistunut virallisesta käytöstä.
– Nuoruudessa maaseudulla urheiltiin tietysti kaikissa lajeissa, joita oli mahdollista harrastaa. Armeijan jälkeen kilpaileminen jäi kunnes innostuin siitä 55-vuotiaana. Paavo Harju houkutteli minut kilpaurheilun pariin.
– Kun numerolappu pistetään rintaan, kilpailuvietti joko herää tai sitten ei. Minä kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään, Lukkari tunnustaa.
Palkintokokoelmiin on kertynyt satoja palkintoja aina aikuisurheilun PM- ja SM-mitaleita myöten. Ikäluokkansa Suomen mestaruuden Lukkari on voittanut keihäänheitossa, hiihdossa ja pyöräilyssä.
– 25 vuoden aikana kilpailuja on ollut toistatuhatta, Lukkari ynnää.
– Yhtenä vuonna tuli 170 kilpailusuoritusta. Joukossa oli tietysti sellaisia yleisurheilukilpailuja, joissa osallistuin useaan lajiin. Onhan siinä naftaa palanut, kun on tullut kierrettyä kilpakenttiä.
Hiihto on tänä talvena jäänyt vähemmälle.
– Sukset kaivan esiin vasta kevään viimeisillä lumilla, Lukkari suunnittelee.
Lukkarin edustamia seuroja ovat Alatornion Pirkat (yleisurheilu), Lapin Ampujat (ammunta) ja Ounaksen Pyörä-Pojat (pyöräily).
Muussa järjestötoiminnassa hän on kuulunut Sotainvalidien Veljesliiton johtokuntaan, Lapin Sotilaspoikiin ja Rovaniemen Reserviläisiin.
Lukkarin synnyinkoti sijaitsi Kivitaipaleen Perunkajärvellä, silloisessa Rovaniemen maalaiskunnassa. Talvisodan aikana perhe oli evakossa Pohjois-Ruotsissa. Neljästä veljeksestä vanhin kuoli 1950-luvulla tuberkuloosiin.
– Minun piti alunperin jäädä asumaan kotitilalle, mutta ”herrat” päättivät toisin. Isäni kuoli 1960, jonka jälkeen saimme sisarosuudet perintönä.
– Tilamme lunastettiin, mutta myöhemmin tarjoutui mahdollisuus lunastaa tila takaisin. Lopullisen päätöksen sinetöi kuitenkin Rovaniemen maankäyttötoimikunta, jonka mielestä emme tarvineet tilaa. Se tuntui ja tuntuu edelleen epäoikeudenmukaiselta, Lukkari sanoo.
Eläkepäiviä malminetsijä ja urheilumies viettää vaimonsa Hilkan kanssa Rovaniemen Nivavaarassa. Naimisissa pariskunta on ollut 40 vuotta.
Oiva Lukkari
Syntynyt: 7. maaliskuuta 1939 Kivitaipaleessa, Rovaniemen maalaiskunnassa.
Kotipaikka: Rovaniemi.
Harrastukset: malminetsintä, aikuisurheilu, kalastus ja marjastus.
Työura: maa- ja metsätalousyrittäjä, malmikartoittaja, yrittäjä (koruntekijä).