kolumni: Han­ka­lat ajat vaa­ti­vat jät­ti­mäi­siä uh­rauk­sia, mutta ei koskaan kau­pun­geis­sa

Pian kylmenee: Lapissa voi olla pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

Mä­ki­hy­pyn etu unoh­tuu, kun jouk­kueet ta­voit­te­le­vat kil­pai­lu­etua vä­li­ne­ke­hi­tyk­ses­tä – suo­ma­lai­set pär­jää­vät pu­ku­ke­hi­tyk­ses­sä, mutta suksi, side ja mono -ko­ko­nai­suu­des­sa on vielä kiin­ni­ku­rot­ta­vaa

Huonon ja hyvän hyppypuvun ero voi olla kymmenen metriä ja loistavan puvun ero huonoon 15 metriä.
Huonon ja hyvän hyppypuvun ero voi olla kymmenen metriä ja loistavan puvun ero huonoon 15 metriä.
Kuva: Iiro Kerkelä

Mäkihypyssä välinekehitys on jatkuva prosessi, jossa joukkueet ja hyppääjät tavoittelevat kilpailuetua. Hyppääjä kehittää ponnistustekniikkaa ja ilmalentoa jatkuvasti linjakkaammaksi. Välineitä viritellään yhtä huolellisesti, lajin mahtimaissa myös melkoisin henkilö- ja taloudellisin resurssein.

– Urheilijoista tulee koko ajan parempia, hyppäävät yhä paremmin. Välineet kehittyvät samaan tapaan koko ajan, maajoukkuehyppääjä Niko Kytösaho kuvaa lajin luonnetta.

– Ei riitä, että urheilija on tosi hyvässä kunnossa ja hyppää hyvin. Menestys edellyttää, että myös välinepuoli on huipputasolla.

Välinepaketti, eli puku, sukset, monot, monojen kiilat ja suksien siteet, ei käytännössä valmistu koskaan. Ja kehitys on nopeaa.

– Jos hyppääjällä on esimerkiksi mäkiviikolla voittava kalusto, sillä setupilla voi vetää loppukauden ja luottaa, että ne ovat parhaat vehkeet. Mutta seuraavalla kaudella ne samat välineet eivät enää ole parhaat, Kytösaho selittää kehitystahtia.

Laji-ihmiset toivovat, että jokaisella urheilijalla olisi tasavertaiset mahdollisuudet menestykseen. Silti jokainen joukkue pyrkii löytämään sääntöjä huolella tulkiten väline-edun.

Puku vaikuttaa metrejä

Käytännössä etu on mailla, joilla on eniten pelimerkkejä kehitystyöhön. Ja välineillä, varsinkin hyppypuvulla, tehdään hyppyyn metrejä.

– Huonon ja hyvän puvun ero voi olla kymmenen metriä ja loistavan puvun ero huonoon 15 metriä, Kytösaho avaa välineiden merkitystä.

Puvussa ratkaisee materiaali ja kaava, jolla puku rakennetaan hyppääjälle. Puku ei kuitenkaan vaikuta hyppytekniikkaan, kuten varustepaketin toinen osa eli suksien, monojen, kiilojen ja siteiden kokonaisuus.

Slovenialaiset hyppääjät suuntaavat tyypillisesti hyppyä aggressiivisesti eteenpäin. Toisena ääripäänä saksalaiset pyrkivät ponnistamaan keulalta korkeammalle lentoradalle. Se sanelee suksivalinnan.

– Aggressiivinen tyyli edellyttää aggressiivista eli nopeasti reagoivaa suksea. Suksen pitää silloin olla löysempi, Kytösaho selittää.

– Saksalaiseen tyyliin sopii jäykempi suksi, joka ei ole profiililtaan niin aggressiivinen.

Taka- ja vastatuulen sukset

Kytösaho etsii suksivalikoimasta yhtä luottoparia.

– Itsellä ei ole ollut vasta- ja takatuulisuksia erikseen, mutta olen aika varma, että kärkijätkillä on profiileiltaan erilaisia suksia eri keleihin.

Kytösaho on silti tyytyväinen välinetilanteeseensa. Suomalaisten maajoukkuehyppääjien tilanne korjaantui, kun joukkue sai kesällä 2019 oman tekijän puvuilleen.

– Sen jälkeen emme ole antaneet pukupuolella muille tasoitusta. Ehkä pikemminkin päinvastoin. Olemme olleet siinä viime aikoina tosi hyviä, Kytösaho vakuuttaa.

– Suksi, side ja mono -alueella ehkä annamme kärkimaille tasoitusta. Muutamia metrejä voi siellä olla saatavilla, mutten laittaisi tällä kaudella mitään tulosta välineiden piikkiin. Toivottavasti saamme silti tämänkin eron kurottua umpeen.