Posiolle asti levinneen ja Kuusamossa paikoin maanvaivana rehottavan kanadanvesiruton hyötykäyttömahdollisuuksia tulisi selvittää vielä käytännössä, todettiin Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen Elodea-hankkeen päätösseminaarissa.

- Tarvittaisiin pilottikohde, jossa vesiruttoa kerättäisiin biokaasutukseen ja maanparannusaineeksi. Vesiruttomassan vaikutusta maa-ainekseen pitäisi selvittää peltokokeilla, sanoo hankkeen projektipäällikkö Satu-Maaria Karjalainen. - Voitaisiin myös selvittää, miten eri säilöntätavoilla käsitelty vesirutto maistuu naudoille ja poroille.